Etsivästä tulee ehkä ensimmäisenä mieleen salapoliisi suurennuslasi kädessään. Kauaksi tästä mielikuvasta ei tarvitse mennä etsivän opistotyön kohdallakaan: johtolankojen sijaan etsimme ihmisiä.

Etsivä nuorisotyö on jo vakiintuneempi termi. On myös olemassa etsivää sosiaalityötä.

Käynnistimme valtakunnallisessa setlementtiliikkeessä Etsivä opistotyö-hankkeen, joka suuntautuu erilaisille kohderyhmille – sellaisille,  jotka voidaan nähdä haavoittuvassa asemassa oleviksi tai koulutuksessa aliedustetuiksi. Tänä vuonna alkaneissa toimintakokeiluissa setlementtiopistoissa ympäri Suomen etsitään ja löydetään mm. romaninuoria, vankeja/vapautuvia vankeja, vaikeasti vammaisia, mielenterveyskuntoutujia, erityistä tukea tarvitsevia tai nepsy-haasteista kärsiviä tyttöjä, omaishoitajia ja digisyrjäytyneitä.

Missä etsivää työtä tehdään?

Etsivää työtä tehdään ihmiselle ominaisissa ympäristöissä kuten ostoskeskuksissa, lähiöissä, kaduilla ja erilaisissa tapahtumissa. Etsivää työtä voidaan tehdä myös verkossa esimerkiksi nuorille ennestään tutuissa nettiyhteisöissä. Etsivää työtä voi olla myös ihmisen kotiin vietävä työ. Työtä tehdään myös kylissä ja taajamissa niiden ihmisten luona, joiden on vaikea päästä muuten kansan- tai kansalaisopiston toimintaan tai muihin palveluihin. Tarvittaessa opiston toimintaan osallistumista tuetaan hakemalla osallistuja kotoa ja menemällä opiston tunnille mukaan. Kahden kynnyksen ylittäminen ei ole kaikille helppoa: ensin pitäisi päästä kotoa pois ja sitten vielä sen opiston kynnyksen yli. Syitä tähän on monia kuten sosiaaliset pelot, mielenterveyden haasteet tai fyysiset esteet.

Etsivässä työssä tärkeitä ovat myös verkostot ja kontaktit, kuten sosiaalipalvelut ja erilaiset alueella toimivat järjestöt.

Mitä tapahtuu sitten, kun etsittävät on löydetty?

Toimintakokeilut jatkuvat etsintävaiheen jälkeen esimerkiksi pienryhmätoimintoina. Ryhmätoiminnassa vahvistetaan opiskeluvalmiuksia, autetaan oikeiden palveluiden äärelle tai joskus tehdään kouriin tuntuvaa arkista konkretiaa: etsitään ensi yöksi asunnottomalle katto pään päälle. Löydetyille etsitään sopivia kursseja ja saatetaan sekä tuetaan opintojen alkuun. Heille voidaan myös rakentaa tarpeeseen täsmäohjausta esimerkiksi perustaitoihin liittyvää tukea ja koulutusta.

Kaikki etsivä opistotyö pohjautuu vahvasti ihmisen osallisuuteen ja siihen, että kohderyhmää on oikeasti kuultu siitä, mitä he tarvitsevat. Kansan- ja kansalaisopistoilla on jo olemassa non-formaalin oppimisen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmiä: osaamista voidaan osoittaa eri tavoilla ja hyväksytystä suorituksesta voi saada osaamismerkkejä tai opintopisteitä. Näistä voi olla hyötyä jatko-opinnoissa hyväksilukuina tai työnhaussa.

Toki toiminta voi olla myös vähemmän suorituskeskeistä. Löydetty ihminen saattaa olla sellaisessa kunnossa, että hän on juuri juossut henkisen maratonin. Etsivän työn piloteissa osallistuja voi kokea hyväksyntää ja tehdä pieniä askelia elämässään eteenpäin. Etsivän työn onnistumista voidaan mitata osallisuuden mittareilla, mutta myös kokemus merkityksellisyydestä ja kohdatuksi tulemisesta on yhtä tärkeä, vaikkakin vaikeasta mitattava. Etsivän työn toiminta voi tarjota ihmiselle oikeat sanat oikeassa hetkessä, jolloin jotain vain loksahtaa kohdalleen.

Miksi etsivää työtä tarvitaan?

Etsivän työn tavoite on löytää jollain tapaa sivuun jääviä ihmisiä. Sivullisuudella voidaan tarkoittaa ulkopuolisuutta yhteiskunnasta, työstä tai koulutuksesta, mutta henkilön kokema sivullisuus voi liittyä moniin muihinkin seikkoihin. Joskus sitä voi olla sivullinen ylipäätään omasta elämästään.

Setlementtiliikkeellä on mahdollisuus tavoittaa paikallisella tasolla haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja toteuttaa heidän tarpeisiinsa sopivaa toimintaa. Setlementtiliikkeellä on 3 kansanopistoa ja 13 kansalaisopistoa eri paikkakunnilla. Olemme Suomen suurin yksityinen kansalaisopistojen ylläpitäjä.

Etsivä työ haastaa opistoja ajattelutavan muutokseen. Perinteisestä kurssisuunnittelusta täytyy tässä työmuodossa poiketa. Kun toivomme erityisiä kohderyhmiä opistoihin, emme voi vain istua luokassa odottamassa, että joku tulisi. Yleensä luokkaan ei tule ainakaan se, joka kipeimmin juuri tätä tarvitsisi. Emme voi myöskään olettaa, että opistotoiminta sellaisenaan sopii kaikille. Jo vapaan sivistystyön laki määrittää, että opistojen on vastattava paikalliseen sivistystarpeeseen. Myös etsivän opistotyön suunnittelu ja toteutus on vahvasti paikallisen opiston tehtävänä juuri kyseisen alueen erityispiirteet huomioiden.

Kohderyhmien kartoittamisen tukena on hyödynnetty hyvinvointialueiden raportteja, esimerkiksi Päijät-Hämeessä huolta aiheuttaa lasten ja nuorten tilanne, päihteiden käyttö, naisten ennenaikaiset kuolemat ja yksinäisyys. Lisäksi koulutustarpeen kartoittamiseksi on käytetty tutkimuksia, esimerkiksi vankien koulutustaso on huomattavasti muuta väestöä alhaisempi. Etsivä opistotyö vastaa näihin haasteisiin kasvatuksen ja koulutuksen keinoin.

Kansan- ja kansalaisopistot mahdollistavat oppimista ja osaamisen näkyväksi tekemistä perinteisestä Suomen koulutusjärjestelmästä poiketen. Opistot ottavat koppia heistä, jotka putoavat: etsivän työn kohderyhmissä on ihmisiä, joilla ammattiin valmistuminen on viivästynyt, osaamista ei ole ollut mahdollista päivittää tämän päivän tarpeisiin tai perustaidoissa ja oppimisvalmiuksissa on puutteita. Etsivä opistotyö tukee ja paikkaa oppimisen rakenteita.

Isommassa kuvassa etsivä opistotyö ehkäisee syrjäytymistä ja huono-osaisuutta. Tätä tehdään yksilötasolla päivä kerrallaan. Etsivä työ on harvoin kovin sisäsiistiä ja helppoa työtä. Tavoite on työmuodon raadollisuudesta huolimatta korkealla: löydetty ihminen, joka on tullut kohdatuksi, autetuksi ja osalliseksi – niin itsestään kuin yhteiskunnasta.