Lausunto Against Hate -hankkeen suosituksiin viharikosten ja vihapuheen vastaiseen työhön

Kiitämme sitä, että suositus vastuuttaa vihapuheen tuottamisesta ja sitä ylläpitävien rakenteiden vahvistamisesta niin (aikuisia) yksilöitä kuin yhteiskunnallisia toimijoitakin.

Tavoitetaso viranomaisten toiminnan kehittämiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi on hyvä.

Yhdymme siihen, että kansalaisjärjestöt tulee ottaa aktiivisina jäseninä mukaan viharikosten ja vihapuheen vastaiseen työhön. Kansalaisjärjestöillä on pitkä perinne niin kokemustiedon keräämisessä kuin sen viestimisessä ja ennen kaikkea ihmisten kohtaamisessa.

Ehdotamme, että hankkeen tavoitteissa pureuduttaisiin syvällisemmin viharikosten ja vihapuheen perimmäisiin juurisyihin, epätasa-arvoon, syrjäyttäviin rakenteisiin ja ulkopuolisuuden tunteeseen, ja pyrittäisiin ratkomaan niitä.

Vihapuhetta kohtaavien ihmisten/ryhmien määrittelyssä tulee olla tarkkana. On ensisijaisen tärkeää, ettei kohderyhmiä määritellä niin, että joku jää ulkopuolelle ja siten näkymättömäksi, vaille tukea. Olisiko merkityksellisempää määritellä tekoja eikä sitä, keneen ne potentiaalisesti kohdistuvat? Yhtenä ratkaisuna näemme sen, että mukaan toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen otetaan järjestöjä, jotka kohtaavat monenlaisia ihmisiä/ryhmiä, jotta kaikkien ääni kuuluu taustavalmistelussa.

Ehdotamme, että vihapuheen uhrien tukea suosituksessa vielä vahvistetaan. Keväällä julkaistun Sanat ovat tekoja -raportin (Sisäministeriön julkaisuja 2019:23) suosituksessa nro 6 esitettiin, että varmistetaan matalan kynnyksen oikeusapua tarjoavien tahojen resursointi. Viharikosten uhrit tarvitsevat lainopillista asiantuntemusta ja muuta tukea, mutta tätä ei ole nyt kommentoitavana olevassa suosituksessa huomioitu. Järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen oikeusapua jo nyt, joten resursointi tulee varmistaa myös tulevaisuudessa. Järjestöt pyrkivät kynnyksettömään ja leimaamattomaan yhteistyöhön toiminnassaan mukana olevien ihmisten kanssa. Täten järjestöjen tuen piiriin hakeutuminen voi olla monelle helpompaa ja vaatia vähemmän byrokratiaa kuin esimerkiksi julkisten palvelujen hakeminen.

Tietoa ja koulutusta vihapuheesta sekä sananvapaudesta ja sen rajoista tulee lisätä, ja tämä onkin tavoitteisiin kirjattu. Näemme kuitenkin, että esitetyt toimenpiteet ovat riittämättömät, eivätkä ne tavoita kaikkia ja/tai oikeita ihmisiä. Esimerkiksi median rooli tässä on suuri, ja median ymmärryksen lisääminen vihapuheen mekanismeista tulisikin vahvemmin linkittää aikuisten mediakasvatuksen tavoitteisiin.

Kokemustiedon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Vihapuheen taustalla on usein ennakkoluuloja ja kyvyttömyyttä ymmärtää toista ihmistä. Tuottamalla kokemustietoa vihapuheesta, sen käyttäjistä ja kohteista, voidaan rikkoa vakiintuneita käsityksiä ja näin antaa mahdollisuus asenteiden muutokselle. Tätä kautta rakennetaan pohja myös vaikuttavalla viranomaistyölle ja -yhteistyölle.

Kiitämme sitä, että Against hate -hankkeen verkostossa on mukana myös järjestöedustus. Toivomme, että verkostossa on tai mukaan pyydetään edustus esimerkiksi vammais-, maahanmuuttaja- ja seksuaalivähemmistöjen järjestöistä, joissa on vahva, vuosien aikana kertynyt asiantuntemus vihapuheen tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Asiantuntemus perustuu siihen, että järjestöt kohtaavat työssään ihmisiä, jotka usein ovat vihapuheen, häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kohteina. Järjestöjen erityinen vahvuus on kokemusasiantuntijaäänen esille tuomisessa, sillä järjestöjen jalansija on asiakasrajapinnassa vahva.

Järjestöjen asiantuntijuutta tulisi hyödyntää toimenpideohjelman valmistelussa sekä mahdollisen osaamiskeskuksen perustamisessa ja työskentelyssä. Näemme tärkeänä, että järjestöjen asiantuntemus ei tässä asiassa jää kuulematta.

Kiitämme sitä, että järjestöjen resurssit vihapuheen vastaiseen työhön suunnitellaan varmistettavan. Vihapuheen vastaista työtä kyllä tehdään, mutta moni järjestö tekee työtä itsenäisesti ja omillaan, usein pienin resurssein. Toisaalta järjestöjen vahvuus voikin olla juuri alueellisuudessa, sillä moni järjestö tekee työtään maakunnissa ja pienilläkin paikkakunnilla. Järjestöillä voisi olla toimiva rooli myös tai nimenomaan alueellisen vihapuhetiedon keräämisessä sekä alueellisten toimien suunnittelussa.

Järjestöt hyötyisivät siitä, että osaaminen kerättäisiin yhteen, kuten suosituksessa esitetään. Järjestöissä kokeiltuja ja hyviksi havaittuja toimintamalleja kannattaa levittää, jo kustannussyistäkin. Resurssien viisaan käytön nimissä uskomme, että järkevintä on tehdä kaikkien toimijatahojen välistä yhteistyötä. Järjestöt tulee nähdä osana palvelujärjestelmää sekä palvelujen tarjonnan että asiantuntemuksen näkökulmasta.

Kuva: Sherise Van Dyk / Unsplash