Seikkailupedagogiikka tarjoaa uskaltamisen kokemuksia turvallisesti

Kuullessaan seikkailukasvatuksesta tai seikkailu- ja elämyspedagogiikasta tulee usein ihmisillä ensimmäisenä mieleen kohisevat kosket, jäätiköt ja liukkaat kalliot. Nuo mielikuvat tulevat sanan seikkailu tuomista mielikuvista. Puhuttaessa seikkailu- ja elämyspedagogiikasta on hyvä huomata, että seikkailua voidaan tarkastella mielen tilana, jossa toimintaan osallistuva henkilö pääsee turvallisesti poistumaan omalta turva-alueeltaan ja saa sitä kautta omaan elämäänsä uusia tulokulmia, rohkeutta.

Seikkailu- ja elämyspedagogiikassa on kyse turvallisesta, ammatillisesta ja tavoitteellisesta toiminnasta, jonka tavoitteena on toiminnalle kulloinkin määritetty intentio. Suomalaista seikkailu- ja elämyspedagogiikkaa yhdistää näkemys vuorovaikutuksen, kokemuksen ja elämyksen vaikutuksesta ihmisenä kehittymiseen ja oppimiseen.

Seikkailu- ja elämyspedagoginen toiminta muodostuu neljästä perusosata, jotka ovat valmistautuminen yhteiseen toimintaan, toiminta, toiminnan reflektio ja toiminnan päätös.

Seikkailu- ja elämyspedagogiikka on useimmiten yhteisöllistä toimintaa, jonka avulla yksilöt oppivat yhteistoiminta- ja vuorovaikutustaitoja. Reflektiivisellä oman toiminnan tarkastelulla toimintaan osallistujat muuttavat yhteisönsä toimintaa.

Valmistautuminen

Tietämättömyys tulevasta aiheuttaa usein herkässä iässä olevalle ja epävarmalle nuorelle jännitystä ja pelkoa, mikä johtaa siihen, että osallistumisen kynnys toimintaan on liian suuri. Tämän vuoksi nuori on hyvä osallistaa tulevan toiminnan suunnitteluun ja antaa hänelle vastauksia niihin kysymyksiin, joita hänellä on tulevasta toiminnasta.

Olennaista uuden ryhmän muodostumisessa on ryhmän yhteinen tavoite. Tällainen tavoite voi olla esimerkiksi opiskelijaryhmälle yhteinen tuleva retki, jonka sisältöön ovat ryhmän jäsenet kokeneet vaikuttavansa. Tämä mahdollistuu keskustelemalla ryhmän kesken ohjatusti tulevasta. Mihin me olemme lähdössä? Miten me sinne menemme? Mitä me siellä teemme? Miten me sinne pukeudumme? Mitä me siellä syömme?

Itse toiminnalle on usein vähän aikaa, siksi yhteisen valmistautumisen aika on järkevää hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Ryhmän osallistaminen toiminnan järjestämiseen opettaa jo itsessään yhdessä tekemisen taitoja, antaa osallisuuden ja vastuullisuuden kokemuksia tulevaa toimintaa kohtaan ja lisää ryhmän välistä koheesiota ja sitoutumista yhteiseen toimintaan.

Toiminta

Toiminnan aika on lyhyt verrattaessa seikkailu- ja elämyspedagogisen toiminnan koko kaareen. Toiminnan tehtävänä on vastata niihin odotuksiin, joita ryhmä on muodostanut toiminnasta valmistautumisen aikana. Järjestetty toiminta on yleensä sopivasti haasteellista suhteessa ryhmän kompetenssiin kohdata uusia asioita ryhmänä ja yksilöinä. Yhteistoiminnallinen ja osallistava toiminta tapahtuu autenttisissa ympäristöissä, joissa osallistujat kokevat yhdessä kokonaisvaltaisen kokemuksen.

Reflektio

Reflektiivisyyden tavoitteena on muodostaa kuva koetusta toiminnasta yksilönä ja ryhmänä. Reflektiota tapahtuu spontaanisti ja ohjatusti toiminnan aikana ja sen jälkeen. Hyvin toteutettu reflektio avaa myös yksilötasolla mahdollisuuksia henkilökohtaisten metaforien muodostamiseen. Niiden avulla osallistuja saa selviytymiskeinoja ja voimavaroja omaan elämäänsä. Seikkailu- ja elämyspedagogisessa toiminnassa on kyse myös tarinan kerronnasta ja narratiivisuudesta.

Päätös

Päätöksen ajatuksena on laittaa piste koetulle toiminnalle ja muuttaa se osaksi osallistujien ja ryhmän historiaa. Päätöksen myötä koetusta tehdään muisto. Sillä annetaan tilaa yksilöiden ja ryhmän uudelle toiminnalle ja yhteistoiminnalle, josta osalliset pääsevät jatkamaan elämäänsä ja kasvuaan.

Teksti: Heikki Ojala
Kirjoittaja on Setlementtiliiton lapsi- ja nuorisotyön pohjoisen alueen aluepäällikkö