Miksi demokratia rapautuu? Unkarin tilanne näyttää meille, mikä merkitys on ruohonjuuritason kansalaistoiminnalla
Suomen Setlementtiliiton ja Kansainvälisen Setlementtiliiton seminaarissa keskusteltiin kansalaisyhteiskunnan merkityksestä demokratialle ja toimivalle oikeusvaltiolle.
Setlementtityötä tehdään ympäri maailman, myös Unkarissa. Kun Suomen Setlementtiliiton ja Kansainvälisen Setlementtiliiton johtaja Pentti Lemmetyinen kuuli unkarilaisilta kollegoiltaan huolestunutta viestiä synkkenevästä tilanteesta, oli aika vastata kutsuun.
Syntyi seminaari, jossa pyrittiin löytämään vastauksia sille, miksi Unkarissa on päädytty tähän: valta on keskittynyt oikeistopopulistiselle Fidesz-puolueelle, media on pääministeri Viktor Orbánin lähipiirin käsissä ja hallituksen arvostelijat joutuvat mustille listoille.
Röyhkeys kostautuu
Toivon pilkahduksen toivat vastikään käydyt kuntavaalit, joissa oppositio vei voiton suurimmissa kaupungeissa. Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Katalin Miklóssyn mukaan vaalit todistivat sen, kuinka tärkeää on ruohonjuuritason kansalaistoiminta. Ilman kansalaisliikkeiden aktiivisuutta hyvin monenlaisista puolueista koostuva oppositio ei olisi voinut järjestäytyä.
Viimeinen pisara kyllästymiseen saattoivat olla myös erilaiset skandaalit, joissa kristillisiä arvoja korostaneet valtapuolueen edustajat ovat viime aikoina mediassa ryvettyneet. Kansa sai tarpeekseen.
“Vallan keskittymisellä on raja. Toivon, että tämä on uusi alku Unkarissa. Poliittinen päätöksenteko täytyy päivittää 2.0-versioon. Politiikkaa voidaan tehdä toisella tavalla, kansalaisyhteiskunnasta johdettuna.”
Olennainen kysymys on, miten demokratia voidaan tuhota niin lyhyessä ajassa. Unkarissa asiat alkoivat mennä pieleen yhdeksän vuotta sitten, ja samaa kehitystä on monissa muissakin Euroopan maissa, esimerkiksi Puolassa, Romaniassa ja Tšekeissä.
“Tilanne Unkarissa on kuin autoritäärisen johtajan käsikirjasta.”
Unkarissa tuomioistuin ja media ovat vahvasti valtapuolueen hallussa. Kun valta ulottuu oikeuslaitokseen asti, on käytännössä mahdotonta saada oikeutta koetuille vääryyksille. Kouluissa harjoitetaan sanelupolitiikkaa, sillä kouluissa luetaan vain tiettyjä koulukirjoja. Myös tiedettä rajoitetaan, ja “hämäristä tieteilijöistä” on tehty pitkät mustat listat.
Onko demokratia koskaan ollut vahva, jos sille voi käydä näin? Miklóssyn mukaan Unkarin liittyminen EU:hun vuonna 2004 kävi liian nopeasti ja ilman, että oikeasti sisäistettiin, mitä demokratia tarkoittaa. Länsi vaati tehokkuutta ja Unkari toimi ulkoapäin annettujen vaatimusten mukaisesti.
“Voisiko jokainen luoda omanlaisensa demokratian mallin? Itse ajattelen, etteivät EU:n mallit istu suoraan maiden perinteisiin.”
Esimerkiksi Unkari ja Puola ovat Miklóssyn mukaan olleet EU:n mallioppilaita hyvin kosmeettisella tavalla, sillä niiden talous on ollut hyvällä tolalla.
Ulkoapäin tilannetta on vaikea muuttaa, mutta yksi mahdollisuus on nyt, ennen EU:n budjettineuvotteluita.
Kansalaisjärjestöjen tukala tilanne
Unkarissa kansalaisjärjestöjen toiminta on erityisen tärkeää, mutta niiden toimintaa on vaikeutettu monin tavoin. Veronika Móra unkarilaisesta Ökotárs-ympäristöjärjestöstä on saanut tuntea tämän nahoissaan. Järjestöt ovat joutuneet lokakampanjoiden kohteeksi, eivätkä kriittiset järjestöt saa rahoitusta.
Erityisesti ulkomaisella rahoituksella toimivia järjestöjä häiritään lupatarkastuksilla ja lukuisilla oikeusjutuilla. Mikäli järjestö saa yli 24 000 euroa rahoitusta vuodessa, sen täytyy rekisteröityä “ulkomaalaisrahoitteiseksi järjestöksi” ja käyttää tätä nimitystä esimerkiksi omilla verkkosivuilla ja julkaisuissa.
Móran mukaan tämä vaatimus on paitsi tarpeeton, myös mielivaltainen ja tuhoisa. Hänen mukaansa Unkari tarvitsee kipeästi kansalaisjärjestöjä, jotta kansalaisten ääni pääsisi kuuluviin.
Katse peiliin
Seminaarin paneelikeskustelussa Eurooppanuorten puheenjohtaja Iiris Asunmaa epäilee, ettei moni varmasti nähnyt ennalta Unkarin tilanteen kehitystä. Irtaantuminen moniäänisestä kansalaisyhteiskunnasta on käynyt vähitellen. Kansalaisilta vaaditaan nyt todella paljon aktiivisuutta, jotta vaihtoehtoja propagandalle löytyy.
Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson ei ole kovin optimistinen sen suhteen, mitä tuore vaalitulos saa aikaan Unkarin valtakunnan politiikassa.
“Kyse on kuitenkin kunnallisvaaleista.”
Johanssonin mukaan muutokseen tarvitaan kaikkia väyliä, poliittisia ja ei-poliittisia. Hän suosittelee eri ammattiryhmien välistä vaihtoa. Esimerkiksi suomalaiset opettajat voisivat käydä puhumassa Unkarissa paikallisille kollegoilleen.
Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja Jouni Ovaska sanoo, että EU voi edistää demokratiaa nostamalla esille kriittisiä ääniä. Hänen mukaansa Suomi on jo ottanut riskin ryhtyessään aktiivisesti pelintekijäksi, ja näin asettunut mahdollisesti silmätikuksi.
Tutkija Annastiina Kallius Suomi-Unkari-seurasta sanoo, että neljän seinän sisällä käydään paljon sellaista keskustelua, joka ei pääse julkisuuteen. Mielipiteet sinkoilevat ja tilanteet kärjistyvät unkarilaisissa olohuoneissa ja illallispöydissä.
“Ihmiset kääntyvät pois politiikasta. On vaikea tietää, mitä siellä tapahtuu, koska keskustelu käydään yksityisillä areenoilla.”
Kalliuksen mukaan EU:n sisällä on jännitteitä, jotka kärjistyvät Unkarissa. Hänen mukaansa samankaltaista tilannetta ei voisi syntyä Suomessa, koska Unkarin tilanne on hyvin poikkeuksellinen. Symboloiko Unkari silti jotain, mitä itse pelkäämme, mutta jota emme osaa nimetä?
Tärkeää on myös se kieli, millä luomme todellisuutta. Kun puhumme turvaa hakevista ihmisistä, puhummeko me taakan vai vastuun jakamisesta? Pikkuhiljaa puhe normalisoituu ja arvokas kieli muuttuu sosiaalisen median kieleksi.
Kallius sanoo, että vastakkainasettelu idän ja lännen välillä on lopetettava.
“Täytyy myöntää, että Orbánin hallitus on riippuvainen monista asioista lännessä.”
On myös uskallettava katsoa peiliin. Kuka saa määritellä, mitä Eurooppa tarkoittaa?
“Meidän tulee olla valmis kertomaan sitä tarinaa, joka ei tuo hyvässä valossa esille Suomea ja Länsi-Eurooppaa. Mitkä ovat ne rakenteet, joihin Orbán vetoaa saadakseen ääniä? Sen kuvan katsominen on kaikista vaikeinta.”
Katalin Miklóssyn mukaan yhteistä nimittäjää Unkarin valtapuolueen kannattajille ei näyttäisi ensisilmäyksellä löytyvän, sillä sitä kannatetaan kaikissa tulo- ja koulutusluokissa.
“Kysymys on siitä, kuka tilanteesta hyötyy”.