Reissuraportti / Joosua Valkeakunnas, tiimipäällikkö, Sekasin Gaming

Sekasin Gaming järjesti tänä vuonna ensimmäisen miittikiertueensa. Aiemmin olemme tavanneet yhteisön kanssa erilaisten tapahtumien yhteydessä Helsingissä ja Tampereella, mutta nyt halusimme mahdollistaa miitit myös niille, joilla ei ole mahdollista osallistua näihin isoihin tapahtumiin. Kiertue keskittyi Suomen eteläiseen puoliskoon: Turkuun, Jyväskylään, Joensuuhun ja Lahteen. Kaikkia näitä yhdisti se, että paikalliset setlementit tarjosivat meille turvalliset toimitilat, jotka on tehty nuoria huomioiden. Homman ydin oli yksinkertainen: tarjolla oli tekemistä, purtavaa ja juttuseuraa matalalla kynnyksellä. 

Kiertue alkoi Turun Poikien Talolta, Nuorten taide- ja toimintatalo Vimman ylimmästä kerroksesta. Tilat olivat idylliset ja kotoisat. Kun ovet aukesivat, paikalle saapui Discord-serveriltämme tuttua porukkaa. Oli mukava tavata livenä ihmisiä, jotka ovat aktiivisia verkkoyhteisössämme. Vaikka olimme varautuneet peleillä ja laitteilla, pelaaminen jäi Turussa sivurooliin. Tärkeintä oli yhdessäolo. Kolmetuntinen miitti kului jutellessa, syödessä, piirrellessä ja hengaillessa. Tunnelma oli käytännössä hyvin samankaltainen kuin verkkoyhteisömme arjessa, nyt vain fyysisesti samassa tilassa. 

Jyväskylän Tyttöjen Talolla jatkoimme samalla rennolla kaavalla. Täällä pelaaminen toimi kuitenkin loistavana yhdistävänä tekijänä, joko pelatessa tai muiden peliä seuraten. Porukka oli pienempi, mutta se ei estänyt hyvien hetkien syntymistä. Pienemmässä ryhmässä on myös helpompi ottaa jokainen paremmin huomioon. 

Joensuun setlementin miitti oli osallistujamäärältään kiertueen pienin, mutta merkitykseltään tärkeä. Kokemus alleviivasi meille sitä, miten alueelliset erot näkyvät eri kaupungeissa. Palveluita on vähemmän, aluekohtaiset kulttuurit eivät välttämättä tue nuorten hyvinvointia tasavertaisesti, eikä samanhenkisiä vertaisia ole välttämättä niin paljoa saatavilla. 

Lahdessa toimiva Harjulan Setlementti oli nelipäiväisen reissumme viimeinen etappi. Matkaväsymys alkoi jo hieman painaa, mutta Lahti yllätti meidät täysin ja antoi energiaa vielä viimeiseen päivään. Paikalle saapui kokonaisen luokan verran jengiä ja tila oli tupaten täynnä. Alun luonnollisen alkujännityksen purimme yhdessä japanilaisella pulmapelillä, jossa koitetaan olla mahdollisimman kohteliaita muita kohtaan. Peli nauratti ja rentoutti tilanteen nopeasti. Väen paljouden sekä tilan intiimiyden takia jaoimme miitin kahteen huoneeseen: meluisampaan pelihuoneeseen ja rauhallisempaan hengailutilaan. Rauhallisessa tilassa pystyi keskittymään keskusteluun ilman taustahälinää. Pelitilassa oli käynnissä leikkimieliset nelinpelikisat, ja fiilis oli niin hyvä, että iltaa olisi voinut jatkaa paljon pidempäänkin. 

Missään kaupungissa emme yrittäneet keksiä jotain suurta mullistavaa tai väkisin ohjata tekemistä. Menimme täysin illan ehdoilla: tarjosimme puitteet, pelit ja safkat, ja annoimme iltojen muotoutua sellaiseksi kuin paikalle tullut porukka halusi. 

Mitä opimme? 

Kiertue vahvisti ajatusta siitä, että digitaalisen ja fyysisen maailman välinen kuilu on paljon pienempi kuin usein luullaan. Digitaalisissa yhteisöissä on aitoa yhteisöllisyyttä, mutta ruudun takaa livenä tapaaminen vaatii silti rohkeutta ja siksi sen mahdollistaminen on meille niin tärkeää. Ilman digitaalista yhteisöämme näitäkään miittejä ei olisi koskaan järjestetty, sillä verkko on nykypäivänä se paikka, missä ensimmäiset kohtaamiset tapahtuvat monien kohdalla. 

Meidän tehtävämme on rakentaa siltoja näiden kahden maailman välille. Verkkoyhteisön ylivoimainen vahvuus on sen saavutettavuus ja matala kynnys. Kun tähän yhdistetään setlementtitalojen kaltaiset fyysiset tilat, saadaan aikaan paikkoja, joissa verkon kautta toisensa löytäneet ihmiset voivat kohdata turvallisesti.

On turha väitellä siitä, pitäisikö nuorisotyön olla verkossa vai livenä. Tarvitsemme molempia, yhdessä.