Suomessa lapsiperheköyhyydestä puhutaan usein numeroina. Kelan tilastot näyttävät vakailta: pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuus ei ole juuri muuttunut kahteen vuosikymmeneen. Kansainvälisesti Suomi sijoittuu edelleen matalalle lapsiperheköyhyyden asteessa. 

Mutta kun kuuntelemme nuoria itseään, kuva muuttuu. Yhden Vanhemman Perheiden Liiton Tsempparit-ryhmän nuoret kertovat arjesta, jossa vedenkäyttöä mietitään syyllisyyttä tuntien, bussilippu tuntuu ylellisyydeltä, maksullinen harrastus on kaukainen haave. Moni seuraa kavereiden elämää vain somen kautta, koska omassa arjessa ei ole varaa osallistua. Nuoret ovat myös huolissaan vanhempiensa jaksamisesta eivätkä halua kuormittaa heitä omilla tarpeillaan.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus lupaa jokaiselle lapselle oikeuden riittävään elintasoon, turvalliseen kasvuun ja osallistumiseen. Nämä oikeudet eivät toteudu, jos nuoren suusta kuulee: ”Tuntuu kuin nuoruus menisi ohi rahan takia”.

Tilastot kertovat myös, että pienituloisuuden raja lähestyy yhä useampaa perhettä. Sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät pienituloisiin kuuluviin lapsiin arviolta kymmeniä tuhansia lisää. Toimeentulotukea tarvitsevien perheiden määrä kasvaa, kustannukset nousevat, ja alueelliset erot kasvavat. Silti toimeentulotuki on viimesijainen etuus – ei rakenne, jonka varaan lapsiperheiden arjen pitäisi nojata.

Nuorten viesti on selkeä: palveluista ei saa leikata. He toivovat turvallisia aikuisia ja nuorten paikkoja, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ja mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa. Nämä eivät ole ylimääräisiä etuja, vaan osa lapsen oikeutta hyvään elämään.

Köyhyyttä ei voi siirtää nuorten harteille. Kun nuori ei voi mennä kavereiden kanssa ulos, osallistua toimintaan tai itsenäistyä rahapulan vuoksi, kyse ei ole perheen valinnoista, vaan yhteiskunnan arvovalinnoista. Lapsiperheköyhyyden torjunta ei ole kuluerä, vaan sijoitus siihen, että lapsen oikeudet toteutuvat ja että köyhyys ei enää periydy.

Lasten oikeuksien viikolla meidän on pysähdyttävä kuuntelemaan. Tilastot eivät kerro kaikkea. Nuorten ääni kertoo sen, mitä numerot eivät tavoita. Meidän tehtävämme aikuisina on varmistaa, että jokainen nuori voi elää nuoruuttaan ilman häpeää, huolta ja esteitä.

Nyt on aika rakentaa Suomi, jossa lapsen oikeudet eivät jää paperille – vaan näkyvät arjessa.

Heidi Multanen
Lapsi- ja nuorisotyön kehittämispäällikkö
Suomen Setlementtiliitto