Joulutrilogia

Heinolan kansalaisopiston Iltakirjoittajat ovat kirjoittaneet pieniä joulutarinoita tuomaan joulumieltä. Tarinoissa kohdataan setlementtihengen mukaisesti elämä kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Elämä ei ole kolhutonta, mutta oivallusten ja hyväntahtoisuuden kautta voivat asiat ja päivät aueta uudessa valossa.

1. Pilttuu

Tolpan pihavalo luo heikkoa valoaan navetan polulle. Miehen mielessä kulkevat kuvat sotavuosilta, taas tänäkin iltana niin kuin jo monta vuotta. Kaikki ne kaverit, jotka jäivät.

Mutta nyt on nyt. Hän ravistaa päätään ja kääntyy tallille, työntää oven auki. Lämmin ja kotoinen eläinten haju ympäröi hänet, hevonen hörähtää pilttuussaan ja miehen olemus suoristuu. Hän nojaa päätään hevosen poskeen, silittää sen kaulaa ja kaivaa taskustaan pari palaa leipää ja sokeria. Ihailee hevosen turvan pehmeyttä kämmenellään. Hän lisää heiniä seimeen.

Seimeen! On jouluaatto.

2. Joulukukat

Koko syksyn hän on hermoillut ja komennellut työväkeä. Puutarhuri on vielä nuori eikä hän täysin luottanut tämän ammattitaitoon. Onko nyt varmasti valot oikeilla kohdilla, ovatko sipulilaatikot jo ylhäällä, pysyykö lämmöt, onko tarpeeksi koreja ja olkipesiä? Koristeita! Aukeavatko tulppaanit oikeaan aikaan? Ja se syreeni, jonka kunnanlääkäri tilasi!

Hän nousee aikaisin ylös ja kulkee pimeän pihan poikki ontuen hiukan niinkuin lapsesta asti – avaa työhuoneen oven. Ei ketään, kaikki pimeänä vielä! Miksei väki ole jo noussut?

Pienemmän kasvihuoneen valo kajastaa ja hän tahtoo tarkistaa sen ensimmäiseksi. Mikä tuoksu!

”Huomenta, emäntä – väki on kaikki täällä!”

”Myö ei pakattu tota syreeniä vielä, että saatte työkin haistella joulun tuoksua!”

Ja ojentavat emännälleen kauneimman löytämänsä hyasintin.

3. Taivaannaula

Suljen oven takanani ja hengitän syvään. Vapaa! Kuljen keventyneenä puolipimeitä katuja, kaikki tarvittava on hoidettu. Ostettu, tuotu, viety, muistettu, tervehditty. Syöty ja juotu, naurettu ja laulettu. Halattu ja suukotettu. Minä olen muistanut kaiken, minä olen muistanut kaikki!

Tuijotan kadun pimeimmällä kohdalla Taivaannaulaa ja pyörin hitaasti hitaasti Otavan kauhassa sen ympäri.

Laskeudun takaisin kadulle. Virta kulkee tummana kulkuaan ja valaistu kuusi kertoo juttujaan. Minä kuljen. Mikä vapaus! Talvinen yö on täydellinen.

Mutta jostain hiipii hienoinen haikeus – silloin aukeaa ovi ja ojentuu käsi: mä tiesin, että tuut! Tuu sisään!

Tarja Kaarina Tapiola

Iltakirjoittajat on Heinolan kansalaispiston ryhmä, joka tänä vuonna kokoontuu jo kuudetta vuotta. Iltakirjoittajat ovat kirjoittaneet ja järjestäneet lukuisia aikuisten satutunteja sekä kirjoittaneet paikalliselle sanomalehti Itä-Hämeelle kirjoitussarjan Heinolan historiasta kylpyläkaupunkina sekä tarinoita Heinolan kansallisesta kaupunkipuistosta. Viimeisimpänä laajana työnään ryhmä kirjoitti tarinoita Heinolan historian kannalta merkittävästä tukinuitosta. Tarinat julkaisi Jyränkölän Setlementin tuottama kaupunkilehti Heinolan Uutiset. Ryhmää ohjaa opiston tuntiohjaajana toimiva Katja Tamminen.