Ensi jouluna kotiin

17 / 12 / 2021 | Blogi

Heinolan kansalaisopiston Iltakirjoittajat ovat kirjoittaneet pieniä joulutarinoita tuomaan joulumieltä. Tarinoissa kohdataan setlementtihengen mukaisesti elämä kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Elämä ei ole kolhutonta, mutta oivallusten ja hyväntahtoisuuden kautta voivat asiat ja päivät aueta uudessa valossa.

 

Mikä päivä tänään? Tai mitä väliä. Yksi merkityksetön päivä päämäärättömässä elämässä. Kylmä ja väsymys tärisyttävät ruumistani. Jaloissani on vain yksi kenkä. Ei muistikuvaa eilisestä tai muistakaan päivistä. Olen nukkunut ulkona porttikongissa ja likaiset vaatteeni ovat märät. Havahdun hetkeksi omaan tilaani. Hävettää, pakko saada äkkiä pää sekaisin ennen kuin selviän. 

Tarkistan taskut. Hoipertelen liikkeelle ja lähden kohti tuttua paikkaa, missä jaetaan ilmaiseksi puhtaita vaatteita ja ruokaa. Vastaantulijat väistelevät ja katsovat poispäin. Poimin kadulta puoliksi poltetun tupakan ja saan siihen ohikulkijalta tulta ja jaksamisen toivotukset. Se lämmittää, välittääkö joku kuitenkin? 

Istahdan antikvariaatin ikkunalaudalle vetämään pitkiä sauhuja. Se helpottaa vähän. Liikkeen ovenpielessä on nuoskalumesta tehty lumilyhty, jonka sisällä palaa aito kynttilä. Laitan kohmeiset, likaiset käteni liekin päälle mutta se ei lämmitä. En tunne mitään, jatkan matkaa.

Pää alkaa selvitä jo liikaa, alan herkistyä ja sitä nimenomaan en halua. Yllättäen muistan lapsuuden joulut. Näen kotipihaan perheen kanssa yhdessä tehdyt lumilyhdyt ja tunnen sen ihanan tunnelman. Sitä kaipaan.  Silloin kun elämä oli lähes täydellistä ja kaikella oli merkitystä. Milloin se vaihtui tällaiseen?  

En muista enkä välitä, oma valintani. Oli vain sisäinen pakko lähteä, ja tarkoitushan oli palata. 

Muistot tunkevat esiin syvältä ja satuttavat. Olen murenemassa mutta nielen itkuni. Perillä vaihdan ylleni puhtaat vaatteet ja syön tarjotun aterian nopeasti. Muusia ja paistettua makkaraa, leipää ja piimää. Lämmintä ja luksusta. Paikka on tuttu ja täynnä kaltaisiani mutta yhtäkkiä katson kaikkea ulkopuolelta, kuin hidastetussa filmissä tai unessa. Kummallista mutta en kuulu joukkoon. Vatsaani vääntää ja on pakko päästä ulos. Joku huutaa iloisesti perääni tervetulotoivotuksen jouluaterialle tänä iltana. Onko nyt jouluaatto? Ulkona kompastun lumilyhtyyn. On hämmentävää huomata kuinka paljon niitä on. Uskaltaisinko toivoa, ehkä ensi jouluna.

 

Eeva Kunnas

Iltakirjoittajat on Heinolan kansalaispiston ryhmä, joka tänä vuonna kokoontuu jo kuudetta vuotta. Iltakirjoittajat ovat kirjoittaneet ja järjestäneet lukuisia aikuisten satutunteja sekä kirjoittaneet paikalliselle sanomalehti Itä-Hämeelle kirjoitussarjan Heinolan historiasta kylpyläkaupunkina sekä tarinoita Heinolan kansallisesta kaupunkipuistosta. Viimeisimpänä laajana työnään ryhmä kirjoitti tarinoita Heinolan historian kannalta merkittävästä tukinuitosta. Tarinat julkaisi Jyränkölän Setlementin tuottama kaupunkilehti Heinolan Uutiset. Ryhmää ohjaa opiston tuntiohjaajana toimiva Katja Tamminen.