Naisiin kohdistuva väkivalta on yhä maailman yleisin ja hiljaisin ihmisoikeusrikkomus. Sen varjo lankeaa kaikkein raskaimmin vammaisten tyttöjen ylle. Heidän riskinsä joutua häirinnän ja väkivallan kohteeksi ei ole vain suurempi – se on moninkertainen. Silti heidän kokemuksensa sivuutetaan aivan liian usein. Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään 3. joulukuuta, ja sen tarkoituksena on edistää vammaisten oikeuksia ja parantaa heidän asemaansa yhteiskunnassa.

Vammaiset tytöt joutuvat kantamaan pelkoa, häpeää ja turvattomuutta, johon yksikään lapsi tai nuori ei saisi koskaan tottua. Kun vielä keskeneräinen yhteiskunta on täynnä esteitä, turvallisuuden pitäisi olla esteetöntä.

Peking +30 -raportti kertoo karun totuuden: vammaisten tyttöjen ja naisten riski joutua väkivallan kohteeksi on jopa 2–4 kertainen, ja kehitysvammaisten riski kokea seksuaaliväkivaltaa monin paikoin 4–10 kertainen. Usein tekijä on juuri se ihminen, johon pitäisi voida luottaa eniten.

Helsingin Sanomat uutisoi helmikuussa, kuinka vammaiset tytöt ja naiset joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteeksi taksipalveluissa. Rusetti ry:lle on ilmoitettu tapauksia, joissa kuljettajat ovat kosketelleet epäasiallisesti, vihjailleet tai ottaneet yhteyttä työn ulkopuolella. Vastaavia kokemuksia olemme kuulleet myös taksimatkoilta, kouluista, vapaa-ajalta ja somesta. Jokainen niistä kertoo yhteiskunnasta, joka ei ole vielä valmis suojelemaan kaikkein haavoittuvimpia.

Silti vammaiset tytöt kertovat, että kun he sanovat ei, heitä ei kuulla. Kun he kertovat väkivallasta, heidän kokemuksiaan vähätellään tai kyseenalaistetaan. Ja liian usein apu ei ole saavutettavaa – ei tiedollisesti, ei fyysisesti, ei emotionaalisesti.

Tämän on muututtava.

Väkivallan vastainen työ ei voi olla kokonainen, jos vammaisia tyttöjä ja naisia ei nähdä, ei kuulla, eikä tunnisteta omana ryhmänään. He ansaitsevat turvaa, suojaa, rajoja ja oikeuksia – aivan yhtä ehdottomasti kuin kaikki muutkin.

Setlementtiliikkeen Tyttöjen Talot tarjoavat vammaisille tytöille yhteisön, jossa voi olla vapaa pelosta. Paikan, jossa tulee kuulluksi ja uskotuksi. Teemme ennaltaehkäisevää työtä, vahvistamme oikeuksia ja rajoja seksuaali- ja turvataitokasvatuksella. Kuljemme rinnalla myös silloin, kun väkivalta on jo tapahtunut.

Viime viikolla hehkunut oranssin värin lupaus on toivo väkivallattomasta tulevaisuudesta.

Me haluamme, että se ei jää vain väriksi – vaan muuttuu teoiksi, muutokseksi ja todellisuudeksi. Myös vammaisille tytöille.

Janette Aho
Hankepäällikkö, Ensisijaisesti tyttö -hanke
Loisto Setlementti ry

Matilda Hertell
Hanketyöntekijä, Ensisijaisesti tyttö -hanke
Loisto Setlementti ry