Kirjoittaja: Nina Kaipio, operatiivinen päällikkö, Suomen Setlementtiliitto
Alkuperäinen teksti julkaistu Hufvudstadsbladetissa 28.3.2026

Kolmannen sektorin järjestöt ovat jo kantaneet vastuunsa ja osallistuneet sopeutustoimiin. Nyt ei tarvita lisää leikkauksia, vaan uusi yhteiskuntasopimus.

Kun sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman viestii uusista leikkauksista sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tukiin, on syytä vakavaan huoleen. Keskustelu on saanut arvottoman sävyn. Järjestöjen työn vähättely ja epäilyjen kylväminen ei ole vain epäkunnioittavaa, vaan myös lyhytnäköistä ja vaarantaa luottamuksen toimijoihin, jotka ylläpitävät keskeistä osaa sosiaalisesta turvaverkostamme.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat hyvinvoinnin peruspilari. Ne tavoittavat ihmisiä, jotka muuten jäisivät väliinputoajiksi, tarjoavat matalan kynnyksen tukea ja ehkäisevät ongelmia ennen kuin ne kasvavat. Järjestöjen toiminnan leikkaaminen tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietoisesti heikentämistä.

Järjestöjen ja vapaaehtoisten työ on ratkaiseva voimavara – osa ratkaisua, ei ongelma.

Säästöjä perustellaan taloudellisilla syillä, mutta käytännössä ne johtavat kasvaviin kustannuksiin. Kun ennaltaehkäisevä työ vähenee, raskaampien toimenpiteiden tarve kasvaa. Tutkimus osoittaa, että varhainen tuki tuottaa kestävimmät säästöt. Lisäleikkaukset jättävät yhä useampia ilman apua ja lisäävät painetta jo valmiiksi kuormittuneilla hyvinvointialueilla.

Setlementtiliike nostaa esiin selkeän vaihtoehdon: siirretään painopiste korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn ja turvataan järjestöjen toimintaedellytykset pitkällä aikavälillä.

Kestävä yhteiskunta rakentuu ihmisten arjessa – yhteisöllisyydessä, tuessa ja toimivissa elämäntilanteissa. Järjestöjen ja vapaaehtoisten työ on keskeinen voimavara, osa ratkaisua, ei ongelma. Ne vahvistavat hyvinvointia ja rakentavat luottamusta.

Viesti hallitukselle on selkeä: nykyisen linjan jatkaminen syventää ongelmia ja heikentää sekä hyvinvointia että yhteiskunnan turvallisuutta. Kun ihmiset saavat tukea ja apua ajoissa, koko yhteiskunta vahvistuu. Se on investointi, josta Suomella ei ole varaa luopua – päinvastoin, se on ratkaisevan tärkeä turvallisen yhteiskunnan kannalta.

HBL 28.3.2026

När stödet skärs ned försvagas tryggheten

Tredje sektorns organisationer har redan burit sitt ansvar och deltagit i anpassningarna. Nu behövs inte fler nedskärningar, utan ett nytt samhällskontrakt.

När social- och hälsovårdsminister Wille Rydman signalerar ytterligare nedskärningar i stöden till organisationer i social- och hälsovården finns skäl till allvarlig oro. Debatten har fått en ovärdig ton. Att nedvärdera och misstänkliggöra organisationernas arbete är inte bara respektlöst, det är kortsynt och riskerar att urholka förtroendet för aktörer som bär upp en central del av vårt sociala skyddsnät.

Organisationerna i social- och hälsovården är en grundpelare i välfärden. De når människor som annars faller mellan stolarna, erbjuder stöd med låg tröskel och förebygger problem innan de växer. Att skära i organisationernas verksamhet är att medvetet försvaga social- och hälsovården.

Organisationernas och de frivilligas arbete är en avgörande resurs, en del av lösningen, inte problemet.

Besparingarna motiveras ekonomiskt, men leder i praktiken till ökade kostnader. När förebyggande arbete minskar, ökar behovet av tyngre insatser. Forskningen visar att tidigt stöd ger de mest hållbara besparingarna. Ytterligare nedskärningar lämnar fler utan hjälp och ökar trycket på redan hårt belastade välfärdsområden.

Settlementrörelsen lyfter ett tydligt alternativ: Flytta fokus från reparation till förebyggande arbete och trygga organisationernas verksamhetsförutsättningar långsiktigt.

Ett hållbart samhälle byggs i människors vardag, i gemenskap, stöd och fungerande livssituationer. Organisationernas och de frivilligas arbete är en avgörande resurs, en del av lösningen, inte problemet. De stärker välfärden och bygger tillit.

Budskapet till regeringen är tydligt: Att fortsätta på den nuvarande linjen fördjupar problemen och försvagar både välfärden och samhällets trygghet. När människor får stöd och hjälp i tid, stärks hela samhället. Det är en investering Finland inte har råd att avstå från, utan är avgörande för ett tryggt samhälle.