Olemme Setlementtiliitossa hyvin huolestuneita hallituksen esityksestä, joka poistaisi velvoitteen toimipaikkakohtaisista varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnitelmista. 

Olemme antaneet lausunnon lakimuutosehdotuksesta.

Setlementtityön kulmakivinä ovat osallisuus ja yhdenvertaisuus – hallituksen lakiesitys rapauttaa näistä kumpaakin varhaiskasvatuksessa. Se asettaa lapset ja perheet eriarvoiseen asemaan. 

Osallisuus ja yhdenvertaisuus keskeisiä varhaiskasvatuksessa

Yhdenvertaisuuslaki painottaa kaikkien ihmisten yhdenvertaista kohtelua ja syrjinnän ehkäisemistä. Varhaiskasvatuksen toimipaikkakohtaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat olennainen osa tätä työtä, sillä ne mahdollistavat kunkin toimipaikan tarpeisiin räätälöidyt toimenpiteet. Ne myös varmistavat, että yhdenvertaisuuden edistäminen on jatkuvaa ja systemaattista.   

Varhaiskasvatuksen arvopohjassa olennaisia, kaiken perustana olevia arvoja ovat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus: se, että kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja samanarvoisesti. Koska rasismi läpäisee koko yhteiskunnan ja sen rakenteet, varhaiskasvatuskaan ei ole rasismista ja syrjinnästä vapaa.   

Korostamme lausunnossa, että yhdenvertaisuussuunnitelmien avulla voidaan paremmin tunnistaa ja puuttua syrjintään sekä edistää kaikkien lasten oikeuksien toteutumista. Suunnitelmallisesti ja hyvin toteutettuna ne toimivat konkreettisina työkaluina ja tukevat palveluiden kehittämistä, johtamista, kasvatustyötä lasten ja perheiden kanssa sekä arjen osallisuutta.  

Perhepäivähoidon ja avoimen varhaiskasvatuksen kaltaisissa palveluissa, joissa työskennellään herkässä kehitysvaiheessa olevien lasten kanssa, on erityisen tärkeää, että yhdenvertaisuus on kaiken toiminnan ytimessä. Lisäksi varhaiskasvatuksessa on ainutlaatuinen mahdollisuus kohdata perheitä ja huoltajia ja sitä kautta edistää ja vaikuttaa yhdenvertaisemman yhteiskunnan toteutumiseen.   

Muutos lisäisi syrjintää

Hallituksen esittämät muutokset osoittavat, että varhaiskasvatukseen kohdistuu poukkoilevaa politiikkaa ja päätöksentekoa. Yhdenvertaisuustyön edellytysten heikentäminen ei ole lasten edun mukaista.   

Jos hallituksen esitys toteutuu, seurauksena on syrjinnän lisääntyminen. Samalla vastuu yhdenvertaisuuden edistämisestä siirtyy pois niiltä tahoilta, joilla on parhaat edellytykset sen toteuttamiseen. Toimipaikkakohtaiset paikalliset erityisyydet ja mahdolliset yhdenvertaisuuden haasteet jäisivät huomaamatta ja niihin puuttuminen vaikeutuisi.  

Hallitus perustelee muutosta mm. sillä, että hallinnollinen työ keventyy ja aikaa säästyisi muuhun työhön, jossa henkilöstöresurssit ovat jo nyt tiukoilla. Ehdotettu muutos tuskin ratkaisee varhaiskasvatuksessa olevaa henkilöstöresurssipulaa, ja tosiasialliset taloudelliset säästöt olisivat vähäisiä.   

Esitetty muutos on selkeästi ristiriidassa: 

• hallitusohjelman yhdenvertaisuuskirjausten kanssa, joissa luvataan mm. huomioida saavutettavuus ja erilaiset yksilölliset tarpeet  

• valtioneuvoston rasisminvastaisen ja yhdenvertaisuutta edistävän toimenpideohjelman kanssa 

• kansallisen lapsistrategian toimeenpano-ohjelman kanssa.  

Lapsia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan

Yhdenvertaisuussuunnittelu on tehokas keino torjua syrjintää ja tunnistaa syrjiviä asenteita ja rakenteita. Velvoitteen on arvioitu erityisesti tukevan heikoimmassa asemassa olevien lasten ja lapsiperheiden oikeuksia. Siksi olemmekin huolissamme, minkälainen vaikutus esityksellä olisi haavoittuvammassa asemassa olevien lasten ja perheiden tilanteiden tunnistamiseen, puuttumiseen ja tukemiseen.  

Herää kysymys, minkälaisen viestin hallitus antaa yhdenvertaisuuden merkityksestä. Kansalaisella – myös lapsella – tulee olla oikeus olla osallisena itseään koskevissa asioissa, ikätasonsa mukaisesti. Osallisuus on yhdenvertaisuuden toteutumisen kulmakivi, ja hallituksen esittämän muutoksen myötä tätä kiveä ollaan murentamassa.  

 Ymmärrämme Suomen taloudelliset haasteet, mutta niitä ei tule paikata tavalla, joka vaarantaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ja asettaa lapset eriarvoiseen asemaan niin keskenään kuin alueellisestikin.  

Yhdenvertaisuus ei ole teoria tai agenda – sen tulee olla kaiken toiminnan ja suunnittelun ytimessä myös poliittisessa päätöksenteossa.