Keväällä 2025 Rauhanlähettiläsakatemia ja Poikien Talo kokosivat rauhantyöstä kiinnostuneita nuoria koulutukseen, jonka tarkoituksena oli vahvistaa heidän taitojaan rakentavan keskustelun fasilitoimisessa – erityisesti nuorten miesten kesken, radikalisoitumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Koulutus sisälsi useita etätapaamisia, asiantuntijaluennon radikalisoitumisesta sekä käytännön dialogipäivän Helsingin Poikien Talolla. Siellä osallistujat järjestivät kolme dialogia Kansallisten dialogien kevään 2025 teemasta ”Mielen voimavarat”. Koulutuksessa syvennyttiin dialogin periaatteisiin, kohtaamisen taitoihin ja erityisesti siihen, miten rakentavaa vuorovaikutusta voidaan käyttää ennaltaehkäisevänä keinona.

Koulutuksen ytimessä oli yksinkertainen mutta voimakas oivallus: radikalisoitumista ei ehkäistä puhumalla nuoren puolesta, vaan pysähtymällä kuuntelemaan. Kysymällä, mitä hän oikeasti ajattelee ja kokee.  

Mitä kuulimme nuorilta miehiltä?

1. Itsemyötätunto ja omannäköinen menestys

Nuorten keskusteluissa nousi esiin teema ”menestynyt mies”. Useat kokivat, että yhteiskunnan ja median muovaamat ihanteet, kuten raha, ulkonäkö ja ura, aiheuttavat paineita ja ristiriitoja. Dialogeissa näitä ihanteita haastettiin: todellinen menestys voi tarkoittaa itsensä hyväksymistä, merkityksellisyyden löytämistä arjesta ja ylpeyden tunnetta omista valinnoista itsensä ja muiden eteen. Menestys ei ole mustavalkoista ja se on yksilön itse määriteltävissä. 

2. Yhteisöjen merkitys

Yhteisöt voivat sekä suojella että sulkea. Suljetut ryhmät voivat toimia kaksijakoisesti. Ne voivat olla luonteeltaan turvallisen keskustelutilan luovia ja maailmankuvaa avartavia  tai vastakkainasettelua ja eristäytymistä ruokkivia kuplia. Tästä syystä nuoret toivat esiin tarpeen turvallisille yhteisöille ja tiloille, joissa vahvistetaan toivoa ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy, sekä mahdollisuuden peilata ajatuksia, purkaa yksinäisyyttä ja laajentaa omaa näköpiiriä.

3. Kuulluksi tuleminen

Aidosti kuulluksi tuleminen nousi toistuvaksi teemaksi. Hetki, jolloin joku kuuntelee ilman tuomitsemista ja antaa hyväksyvän katseen, kuvattiin jopa elämän käännekohtana.  Kuulluksi tulemisen tunteen koettiin lisäävän; omaa arvon tunnetta, toivoa ja esimerkiksi luottamusta. Kääntöpuolena kuulluksi tulemisen puute on vahvasti huomattavissa ja sitä kuvattiin yhteiskunnan ja sosiaalisten ongelmien oleellisimpia asioina erään osallistujan toimesta. Polarisaation lisääntyessä tämä kommentti osuu naulan kantaan. Tässä ajassa tarvitaan enemmän kuulevia korvapareja ja turvallisia tilanteíta.

“Käyttäytymiseen ja itsetuntoon vaikuttaa vahvasti se, miten ihminen kokee tulevansa nähdyksi muiden silmissä.”
Charles Horton Cooley, sosiologi

Tämä oivallus korostui dialogeissa – nuoren kokemus siitä, onko hänen äänensä merkityksellinen, voi olla ratkaisevaa hänen polkunsa suuntaan.

4. Kritiikki mediaa kohtaan – mutta toivon kautta

Mediaa kuvattiin informatiivisena, mutta sen tapa uutisoida ja puhua nuorista miehistä herätti voimakasta kritiikkiä. Otsikointi, ohitettu puhe ja yksipuoliset tarinat nuoria miehiä yleistäen voivat vahingoittaa omakuvaa ja lisätä vastakkainasettelua. Dialogeissa korostui lisäksi toivo: nuorilla on halu luoda uudenlaista keskustelukulttuuria, kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Sosiaalinen media nousi esiin mahdollisuutena olla alusta nuorelta nuorelle – sisällölle ja aidolle dialogille.

5. Roolimallien moninaisuus

Roolimalleilla voi olla sekä tukevia että rajoittavia vaikutuksia. Jotkut nuoret kokivat tietyt esikuvat tukahduttavina, toiset inspiroivina. Keskusteluissa todettiin, että roolimallit voivat auttaa identiteetin rakentamisessa, mutta kun oppii tuntemaan itsensä, niille ei ole enää samanlaista tarvetta. Myös niin sanotut negatiiviset roolimallit nousivat esiin: ne, jotka käyttävät asemaansa polarisointiin ja oman agendan eteenpäin viemiseen. Henkilöllä itsellä ei tarvitse olla selkeitä roolimalleja, mutta yhteisöt, jotka muovautuvat roolimallien ympärille saattaa välillisesti vaikuttaa ihmisten ajatteluun. Tämän takia on suuri vaikutus sillä, millaisille ihmisille annamme vaikutusvaltaa.

6. Kiitollisuus ja toivo

Dialogipäivän päätteeksi osallistujien keskuudessa vallitsi vahva kiitollisuus. Kokemus oli monille voimauttava, opettava ja merkityksellinen. Keskustelut auttoivat rikkomaan kuplia, lisäsivät ymmärrystä ja toivat toivoa siitä, että eri näkökulmat voivat kohdata turvallisesti. Nuoret vastasivat kuulluksi tulemiseen läsnäololla, avoimuudella ja halulla rakentaa.

Yhteinen kokemus, yhteinen vastaus

Koulutukseen osallistuneet olivat tyytyväisiä ja innostuneita. Moni sai kipinän järjestää uusia dialogeja ja toi esiin tuoreita ideoita. Kokemus osoitti, että nuorten kuunteleminen ei ole vain tärkeää – se on välttämätöntä. Kun nuorille annetaan tila ja luottamus, he vastaavat vastuulla.

Tämä oli vasta alku. Tarvitsemme lisää tiloja ja tilaisuuksia, joissa nuoret miehet voivat kohdata ja tulla kuulluiksi. Dialogi ja kuuntelu eivät ole vain ennaltaehkäisyn keinoja, vaan yhteiskunnallisen toivon ja osallisuuden rakentamista. Nämä keskustelut osoittivat: radikalisoitumista ehkäistään ennen kaikkea luottamusta ja kuulluksi tulemista vahvistamalla.

Kiia Karhu
Sosionomiopiskelija
Suomen Setlementtiliitto