Rauhaa on silloin kun ei ole sotaa, voidaan yksinkertaisimmillaan sanoa.

Uskon, että se on paljon enemmän.

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, kertoo jo paljon enemmän. Kansat eivät sodi keskenään, vaan tahtovat rakentaa kunnioitukseen ja yhteistyöhön perustuvia naapuruussuhteita, pitää huolta toisistaan ja yhteisestä ympäristöstämme.  Sellaisesta maailmasta me uneksimme.

Hyvä tahto ihmisten kesken on kova juttu. Jos tämä toteutuisi maailmassa, moni asia olisi nykyistä paljon paremmin. Hyvän tahdon vallitessa jokaisen meidän hyvän elämän kokemus olisi suoraan suhteessa siihen, miten muut voivat. Miten oma lähipiirini voi, miten työyhteisöni voi, miten kotiseutuni voi, miten koko maailma voi.

Hyvän tahdon vallitessa turvapaikanhakijan ei tarvitse pelätä vieraan maan rajalla saako hän tulla, hauras vanhus voi luottaa siihen, että hänestä huolehditaan omien voimien loppuessa, pieni lapsi voi luottaa siihen, että häntä rakastetaan kotona ja että päiväkodissa on riittävästi turvallisia aikuisia, kasvukivuissa kamppaileva nuori löytää kuuntelevan ja rohkaisevan rinnalla kulkijan, elämän vaikeissa paikoissa kannustavat ja aikaa antavat lähimmäiset ilmoittautuvat avuksi.

Maailmaa katsoessamme tuntuu, että ihmisten välisen hyvän tahdon ja rauhan puute lyö kasvoille. Siksi rauhasta puhuminen voi tuntua naiivilta ja epärealistiselta. Minä uskon, että rauhasta ja hyvästä tahdosta on puhuttava eniten juuri silloin, kun ne tuntuvat olevan kaukana. Rauha ja hyvä tahto muuttuvat todeksi siellä, missä ihmiset heräävät rakentamaan rauhaa omassa elämänpiirissään ja missä kaikki hyvät voimat kootaan yhteen.