Kirjoittaja: Anna Karttunen, Sekasin Gaming
Kirjoitus on julkaistu alunperin ADHD-liiton verkkosivuilla.

Manosfääri on verkossa toimiva ideologinen kokonaisuus, joka vetoaa erityisesti miehiin ja nuoriin, jotka kokevat ulkopuolisuutta, pettymyksiä tai epävarmuutta. Adhd-oireinen nuori voi kohdata ilmiön tavallista useammin ja kokea sen tarjoamat roolimallit, selitykset ja yhteisöllisyyden erityisen puhuttelevina.

Manosfääri (eng. Manosphere) on muiden verkkoyhteisöjen ja -ilmiöiden tapaan vaikea määritellä tarkasti, sillä verkkomaailma on alati muuttuva ja rajat yhteisöjen välillä liikkuvia. Häilyvien rajojen lisäksi yhteisöissä esitettävät ajatukset ja uskomukset ovat moninaisia, eivätkä kaikki suinkaan ole ongelmallisia.

Tämän blogitekstin tarkoitus on tuoda pintaraapaisuna manosfäärissä esiintyviä ongelmallisia asenteita keskusteluun, ja tästä johtuen ilmiötä joudutaan yksinkertaistamaan.

Manosfääri kattokäsitteenä

Manosfääri on kattokäsite verkossa esiintyville miesasiayhteisöille. Näitä yhteisöjä ovat muun muassa Men Going Their Own Way (MGTOW), Pick Up Artist -yhteisöt (PUA), Incel-yhteisöt sekä nykyään Red Pill -yhteisöt. Kolme ensimmäiseksi mainittua ovat syntyneet vuosituhannen vaihteessa ja keskittyvät pitkälti seurustelu- ja seksisuhteisiin liittyviin haasteisiin, torjutuksi tulemisen kokemuksiin ja traumoihin.

Red Pill, eli suomeksi usein käännetty punapilleri, on 2010-luvulla noussut ilmiö, joka sisältää paljon aikaisemmin mainittujen yhteisöjen ajatuksia. Voitaneen sanoa, että punapilleri on varhaisemman manosfäärin jatkumoa tai yhdistymistä yhdeksi ja laajemmaksi kokonaisuudeksi.

Termi nousee Matrix-elokuvasta, jossa elokuvan päähenkilölle tarjotaan punaista ja sinistä pilleriä: punainen herättää virtuaalisesta ja harhaisesta unesta, kun taas sininen pilleri tarjoaa mahdollisuuden jatkaa unimaailmassa elämistä. Pillerianalogiaa voi käyttää monenlaisissa yhteyksissä, mutta manosfäärin kontekstissa punapilleri merkitsee heräämistä todellisuuteen naisten aidosta luonteesta ja maailman raakuudesta miehiä kohtaan.

Manosfäärin yhteisöt suhtautuvat eri näkökulmista naisiin

MGTOW katsoo, että miesten on parasta kulkea omaa polkuaan ja keskittyä henkilökohtaiseen taloudelliseen, fyysiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin ilman naissuhteita. Yhteisössä tähdennetään esimerkiksi sitä, että naisen kanssa olemisessa on niin suuri riski avioeron tuottamiin rahallisiin tappioihin, petetyksi tulemiseen ja lasten huoltajuuden menetykseen, ettei kannata edes yrittää aloittaa suhdetta naiseen.

Yhteisössä on eriäviä mielipiteitä pelkistä seksisuhteista, sillä osa ajattelee täyden selibaatin mahdollistavan pääsyn korkeimmalle maskuliinisen dynaamisuuden tasolle. Osa puolestaan katsoo seksisuhteiden olevan sallittuja, sillä naisia voi käyttää fyysisten tarpeiden täyttämiseen.

PUA-yhteisöt ovat nykyaikana harvinaisempia, mutta kuuluvat vahvasti manosfäärin taustaan. Keskiössä on naisten vietteleminen erinäisten tekniikoiden avulla.

Tekniikkana saatetaan käyttää niin sanottua negaamista (eng. negging), eli toisen itsetunnon hienovaraista heikentämistä. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa kiinnostavalla naisella on mukanaan ystävä. Mies kehuukin auliisti ystävää, mutta pyörittelee silmiään naiselle, josta on todellisuudessa kiinnostunut ja jota tavoittelee. Tekniikan taustalla on ajatus, että naiset haluavat vaikeasti tavoitettavissa olevia miehä ja kun mies ilmaisee olevansa kiinnostunut toisesta, haluaa nainen voittaa miehen suosion puolelleen tekemällä lähes mitä tahansa.

Toinen esimerkki PUA-tekniikasta on niin kutsuttu riikinkukkoilu (eng. peacocking). Mies herättää huomiota erikoisen pukeutumisen tai muun silmiinpistävän käytöksen kautta ja näin ollen erottuu muista kilpakosijoista. Lisäksi naisten uteliaisuus herää niin, että he oma-aloitteisesti aloittavat keskustelun miehen kanssa. PUA-tekniikat siis edustavat tietynlaisia psykologisia pelejä, joiden katsotaan olevan välttämättömiä naisten onnistuneessa viettelemisessä.

Niin kutsuttu incel-ideologia on tullut mediassa näkyväksi viime vuosina. On tarpeen jälleen tähdentää, että yhteisöjen jäsenet eivät jaa yhtenevää puhdasoppista uskomusjärjestelmää, vaan yhteisöjen sisältä löytyy moninaisia näkemyksiä. Incel-sana on lyhennelmä termistä involuntary celibacy, eli tahdonvastainen selibaatti. Se, mikä inceleitä yhdistää, on kykenemättömyys löytää seurustelu- ja seksikumppaneita.

Ilmiö sosiaalisessa mediassa

Keskustelualustoilla kantavia teemoja ovat musertava yksinäisyys, masentuneisuus, itsetuhoisuus ja katkeruus naisia ja maailmaa kohtaan. Keskustelua käydään kärkkäästi muun muassa siitä, kuinka naiset eivät ole oikeastaan kokonaisvaltaisia ihmisiä ja kuinka naisseuran saaminen on täysin mahdotonta alle 183 cm pitkille miehille.

Yhteisöissä esitetään äärimmäisiä fantasioita siitä, kuinka naisten raiskaaminen täytyisi laillistaa ja kuinka valtion tulisi asettaa jokaiselle miehelle oma seksiorja. Incel-ideologiaa kutsutaan mustaksi pilleriksi (eng. black pill). Pillerianalogian kautta on suosittua nimittää laajasti erilaisia näkemyksiä, mutta tässä blogissa keskitytään mustaan ja punaiseen pilleriin.

Punapillerin keskiössä on herääminen feminismin korruptiosta ja harhasta todellisuuteen. Ydinajatuksina on, että maskuliinisuus on uhattuna, naiset feminismin pilaamia ja paluu myyttiseen miehuuteen on ensisijaisen tärkeää. Tällaiseen myyttisen menneisyyden miehuuteen kuuluu johtajuus niin työ- kuin perhe-elämässä, kivikasvoinen haasteiden sietäminen ja alituinen työskentely rahallisten ja fyysisten tulosten eteen (eli niin kutsuttu grindaus).

Edellä mainittujen yhteisöjen yhdistävinä piirteinä voidaan huomata sekä pettymykset romanttisessa elämässä, että huoli nykymiehuuteen liittyvästä koetusta kriisistä; manosfäärin suosittuja keskusteluaiheita ovat esimerkiksi miesten yksinäisyysepidemia, pärjäämättömyys koulu- ja työelämässä sekä itsemurhatilastot.

Yhteisöt pyrkivät vastaamaan näihin haasteisiin omilla tavoillaan ja usein rahaa vastaan. Manosfäärin gurut kirjoittavat kirjoja ja myyvät koulutuksia esimerkiksi siitä, kuinka saavuttaa korkea status mieshierarkiassa. Manosfäärin sisältöä on vaikea väistää sosiaalisen median alustoilla, ja yhteisöjen kieli ja sanasto valuvat sitä kautta valtaväestön sanavarastoon. Manosfäärin sanoma koetaan ehkä aluksi vitsiksi, mutta sanaston arkipäiväistyttyä myös itse viesti normalisoituu.

Miksi ADHD-liitto nostaa ilmiön esiin

Kirjoittajat: ADHD-liiton asiantuntijat Katriina Siiskonen & Katariina Berggren

Haluamme lisätä tietoa ja ymmärrystä siitä, millaisessa verkkomaailmassa nuoret ja myös aikuiset tässä ajassa elävät. Adhd-oireinen nuori voi altistua (sosiaalisissa) medioissa manosfäärin kaltaisille ilmiöille.

Nuoren arkeen ja ihmissuhteisiin voi kuulua voimakastakin pettymysten kokemista, ulkopuolisuuden tunteita ja tunnesäätelyn vaikeutta, jolloin valmiit selitysmallit, vahvat esikuvat ja ryhmäidentiteetti voivat tuntua samaistuttavilta, omaa tilannetta selittäviltä ja voimaannuttavilta.

Toisaalta myös adhd:n vahvuudet, kuten nopea innostuminen, rohkea uteliaisuus ja intensiivinen kiinnostuminen uusista ilmiöistä, voivat vetää puoleensa sisältöjä, jotka näyttävät itsevarmoilta ja tarjoavat selkeitä roolimalleja.

Yhteinen nimittäjä manosfäärin imulle ei ole heikkous, huono itsetunto tai adhd, vaan se, että nuori etsii itseään, omaa paikkaansa ja merkitystään sekä rakentaa identiteettiään. Juuri siksi tällaiset ilmiöt voivat joskus vedota nuoriin tavallista kovempaa. Lisäksi sosiaalisen median algoritmit ohjaavat nuorille suunnattua sisältöä ja tavoittelevat käyttäjän pitämistä alustalla mahdollisimman pitkään.

Meille on tärkeää tuoda esiin ja sanoa ääneen, että kiinnostus tällaiseen ei tee kenestäkään huonoa tai epäonnistunutta, seikkailijaa tai johtajaa. Se kertoo ennemmin siitä, että jokin kohta elämässä tuntuu vaikealta ja että nuori tarvitsee oman kehityksensä ja identiteetin rakentumisen tueksi välittämistä ja läsnä olevaa tukea. Näihin kohtiin nuoren elämässä on saatavilla apua sekä tukea.

Miten tukea, jos ilmiö tulee lähelle

Jos huomaat, että nuoresi on kiinnostunut manosfääristä tai muista ilmiöstä, on tärkeintä pysyä nuoren rinnalla, ylläpitää keskusteluyhteyttä ja kiinnostua nuoren ajatuksista. Voit kysyä, mikä sisällössä kiehtoo tai huvittaa. Älä tyrmää, mutta älä myöskään normalisoi. Nuoren kanssa on hyvä panostaa vaatimuksista vapaaseen yhdessäoloon. On tavallista, että nuori kokee keskustelun helpompana muun toiminnan lomassa toteutuvana.

Usein nuori ei etsi tiettyä ideologiaa, vaan jotain paljon arkisempaa. Hän etsii huomiota, yhteenkuuluvuuden tunnetta, tunteiden peilaamista, huumoria tai selkeitä vastauksia tunteisiin, joita ei vielä osaa itse avata, sanoittaa. Usein kiinnostus kertookin enemmän tunteista kuin itse ilmiöstä.

Vinkkejä vanhemmille:

• Etsi ilmiöstä tietoa.
• Puhu sisällöstä rauhassa, ilman kiirettä “muuttaa” nuorta.
• Läsnä oleva yhdessä tekeminen ilman vaatimuksia voi avata keskusteluyhteyttä.
• Avaa keskustelua etenkin tunteista ja kysy ideologiasta.
• Tarjoa turvallisia aikuisia ja myönteisiä yhteisöjä vaihtoehdoksi.
• Tee selväksi, että koti on paikka, jossa saa puhua vaikeistakin ajatuksista.
• Jos herää tunne, että haluat mukaan ammattilaisen, voit hyvin lähestyä Kaupunkien nuorisotyötä, nuoren koulun kuraattoria tai mahdollista nuoren hoitotahoa.
• Etsi nuorelle muita yhteisöjä, kuten Sekasin servu Discordissa, paikallisyhdistystemme nuorten vertaisryhmät, harrastusten kautta syntyvät yhteisöt jne.

Lopulta kyse on inhimillisestä tarpeesta tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään. Sen tueksi on olemassa paljon turvallisempia ja lempeämpiä paikkoja kuin ilmiöt, jotka ruokkivat vastakkainasettelua tai ääriajattelua. Jos tämä kirjoitus herätti ajatuksia tai huolta, olet jo tehnyt tärkeän liikkeen pysähtymällä aiheen äärelle.

Älä jää yksin!