Elämme ajassa, jossa yksilökeskeisyys ja oman edun korostaminen jyräävät helposti yhteisen hyvän alleen. Kovin ääni saa suurimman huomion – ja on liian helppoa arvostella ja heittää lokaa. Kriittisyys on tärkeää, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa ilkeyttä. Voimme kyseenalaistaa ja keskustella rakentavasti ilman henkilökohtaisuuksia ja piikittelyä. 

Rakentava sävy vie asioita eteenpäin, halveksunta taaksepäin.

Tämä aika kaipaa kanssakulkijaa: pysähtymistä ja kuuntelemista. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on muistettava, ettei hyvinvointia rakenneta vastakkainasettelulla, vaan etsimällä tavoitteita, jotka yhdistävät. Eri mieltä saa ja pitää olla – se on demokratian ydin. Ratkaisevaa on kuitenkin tapa, jolla keskustelemme. Rakentava sävy vie asioita eteenpäin, halveksunta taaksepäin. Jos keskustelusta tulee kilpailu, jossa tärkeintä on voittaa, häviää lopulta koko yhteiskunta. Joskus suurinta viisautta on väistää. 

Me tarvitsemme enemmän ymmärrystä ja vähemmän arvostelua. Jokainen kantaa mukanaan tarinaa, jota ulkopuolinen ei näe. Emme voi tietää, mitä toinen parhaillaan käy läpi – tai mitä me itse joudumme vielä kohtaamaan. Kuunteleminen, pyrkimys ymmärtää erilaisia ajatuksia ja hyvät käytöstavat rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä. Kun ne unohtuvat, seurauksena on kylmenevä ja repivä ilmapiiri, jossa yhä useampi syrjäytyy. 

Keskustelukulttuuri ei elä juhlapuheissa, vaan arjen pienissä teoissa. Kun tervehdimme, kuuntelemme ja kunnioitamme, rakennamme luottamusta. Yhteiskunta ei tarvitse lisää kovuutta. Se tarvitsee enemmän kunnioitusta, kykyä kohdata toinen ihminen – ja yksinkertaisia käytöstapoja. Kun muistamme nämä, löydämme toisemme uudelleen. 

Nina Kaipio
operatiivinen päällikkö
Suomen Setlementtiliitto ry