Viimeaikainen uutisointi muistuttaa jälleen, kuinka synkällä tavalla naisiin kohdistuva väkivalta näkyy suomalaisessa arjessa. Suomessa puhutaan kyllä paljon turvallisuudesta, mutta liian harvoin siitä, että suuri osa naisista ei ole turvassa edes kotonaan. Tilastokeskuksen mukaan poliisille ilmoitettiin vuonna 2024 noin 13 000 perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, ja uhreista 74 % oli aikuisia naisia. Tämän vuoden luvut tuskin pienenevät.

Nämä tilastot kertovat vain osan totuudesta. Tiedetään, että merkittävä osa väkivallasta jää piiloon. Uhrit epäröivät hakea apua, koska pelkäävät seurauksia, vainoamista, kostamista, lasten menettämistä, taloudellista riippuvuutta tai sitä, ettei heitä edes uskota. Viranomaisten tietoon päätyvät tapaukset eivät siis kuvasta koko ongelmaa, se on paljon suurempi kuin haluamme myöntääkään.

Naisten Linjan mukaan yli 57 % suomalaisista naisista on elämänsä aikana kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai uhkailua. Tämä ei ole sattumaa. Väkivalta on sukupuolittunutta: uhrit ovat useimmiten naisia, ja tekijä on nykyinen tai entinen miespuolinen kumppani. Meillä elää yhä asenne, jonka mukaan kotona tapahtuva väkivalta on “yksityisasia”, ei rikos. Mutta kyse on ennen kaikkea oikeudesta turvaan ja koskemattomuuteen.

Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus.

Oranssit päivät -kampanja, maailmanlaajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, muistuttaa meitä tästä joka vuosi. Ei ole sattumaa, että kampanja päättyy tänään 10.12. ihmisoikeuksien päivään. Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus.

Joulu on monelle erityisen raskas ajankohta. Taloudelliset paineet, päihteet ja odotukset onnellisesta perhejuhlasta voivat lisätä väkivallan uhkaa. Kun arki sulkeutuu kodin seinien sisään, avun hakeminen käy yhä vaikeammaksi, sillä ulkopuolista tilaa, turvaa tai pakoreittiä ei välttämättä ole.

Väkivalta ei kosketa vain aikuisia. Lapsi, joka elää väkivallan keskellä, ei vain näe sitä, hän kokee sen. Pelko, jännitys ja turvattomuus juurtuvat syvälle ja voivat vaikuttaa siihen, miten nuori oppii luottamaan, ratkaisemaan ristiriitoja ja rakentamaan omia ihmissuhteitaan. Väkivallan perintö kantaa usein seuraavaan sukupolveen: siihen, millaiseksi vanhemmaksi itse kasvaa.

Väkivalta ei ole yksityisasia. Se on yhteiskunnan häpeä, ihmisoikeusloukkaus ja rikos. Tarvitsemme rahoitusta tukipalveluille ja järjestöjen työlle, selkeämpää viranomaisyhteistyötä ja ennen kaikkea rohkeutta katsoa kohti sitä, mitä emme halua nähdä.

Hiljaisuuden sijasta meidän on puhuttava väkivallasta, häpeästä ja pelosta, mutta myös oikeudesta turvaan, ihmisarvoon ja tukeen. Ongelman ratkaisemiseen tarvitaan sekä yhteiskunnallista hereillä oloa että konkreettisia tekoja:

• Ennaltaehkäisyä: Kotona, kouluissa, työpaikoilla ja mediassa on käytävä avointa keskustelua vallasta, rooleista ja kunnioituksesta.

• Tukea ja apua: Matalan kynnyksen palveluita ja turvakoteja on oltava riittävästi, ja myös väkivallan tekijät tarvitsevat hoitoa.

• Oikeutta ja seurauksia: Väkivalta ei ole koskaan yksityinen asia. Sen tulee näkyä rikoksena, ja tekijöillä täytyy olla vastuu teoistaan.

• Asennemuutosta: Jokainen meistä voi taistella hiljaisuutta vastaan. Meidän pitää kysyä, uskoa kokemuksia ja tukea. Vaikeneminen suojelee vain tekijää.

Suomi ei voi olla maa, jossa naiset pelkäävät kotia, puolisoa tai omaa varjoaan. Väkivallan vastainen taistelu on meidän kaikkien asia. Älä käännä selkääsi.

Rauhallista joulua kaikille.

Nina Kaipio
operatiivinen päällikkö
Suomen Setlementtiliitto

Onneksi on myös toivoa. Setlementtiliikkeessä lukuisat ammattilaiset, vertaiset ja lähimmäiset kulkevat ihmisten rinnalla, kun elämässä tulee vastaan vaikeita tilanteita. He tekevät väkivallan ehkäisevää ja korjaavaa työtä, kuuntelevat ja auttavat silloin, kun oma koti ei tarjoa turvaa. Myös monet muut järjestöt tarjoavat kriisitukea, keskusteluapua ja matalan kynnyksen palveluja väkivaltaa kokeville ja heidän läheisilleen. Järjestöleikkaukset uhkaavat kuitenkin juuri tätä toimintaa. Jos palvelut katoavat, katoaa myös monen väylä apuun ja toipumiseen.