Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 18.5.2026.

Turvallisuudesta puhutaan usein poliisin, valvonnan tai kriisinkestävyyden kautta. Harvemmin muistetaan, että turvallisuus syntyy myös paljon lähempänä: rappukäytävässä, pihalla, pesutuvassa ja siinä, tervehtiikö joku meitä postilaatikolla.

Samaan aikaan yhteiskunta kaupungistuu, asuminen kallistuu ja ihmisten elämä siirtyy yhä enemmän suljettujen ovien taakse. Yhä useampi elää keskellä kaupunkia ilman tunnetta siitä, että kuuluu mihinkään. Naapuri tunnetaan ehkä nimeltä, mutta ei ihmisenä. Naapuri voidaan tuntea paremmin taloyhtiön Whatsapp-riidoista kuin oikeista kohtaamisista.

Silti juuri naapuruudessa piilee yksi suomalaisen yhteiskunnan aliarvostetuimmista voimavaroista. Tavallinen naapuri voi olla ratkaiseva tekijä siinä, jääkö ihminen yksin vai tuleeko nähdyksi ja autetuksi.

Keskustelu naapuruudesta ja yhteisöllisyydestä on noussut ajankohtaiseksi samaan aikaan, kun yksinäisyys, mielenterveyden ongelmat ja turvattomuuden kokemukset kasvavat. Myös setlementtiliike nostaa teemaa esiin Naapuruusviikolla ja haluaa herättää keskustelua siitä, miten turvallisuus syntyy ihmisten välillä arjessa.

Ruotsissa on viime vuosina pyritty vahvistamaan ajatusta siitä, että naapuruus ei ole vain rinnakkain asumista vaan myös vastuuta toisista ihmisistä. Huskurage-toimintamallissa naapureita rohkaistaan reagoimaan, jos herää huoli esimerkiksi lähisuhdeväkivallasta tai naapurin hyvinvoinnista.

Ajatus perustuu siihen, että väkivalta, yksinäisyys ja pahoinvointi jäävät liian usein piiloon juuri siksi, että kukaan ei uskalla puuttua. Joskus jo pieni teko, kuten ovikellon soittaminen, kuulumisten kysyminen tai avun hälyttäminen, voi muuttaa tilanteen suunnan.

Hyvä naapuruus on tervehtimistä ja kuulumisten kysymistä.

Lähtökohta tuntuu Suomessa edelleen radikaalilta. Meillä elää vahvana kulttuuri, jossa ”ei puututa toisten asioihin”. Silti juuri tämä ajattelu voi jättää ihmiset yksin tilanteissa, joissa apua tarvittaisiin kaikkein eniten.

Suomessa tuli viime vuonna viranomaisten tietoon 13 000 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta. Todellinen määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi, sillä suuri osa väkivallasta jää piiloon.

Kyse ei ole vain väkivallasta. Naapuruudessa on kyse myös siitä, millaisia yhteisöjä rakennamme ympärillemme. Hyvä naapuruus lisää turvallisuuden tunnetta, vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kun ihmiset tuntevat toisensa edes vähän, syntyy myös yhteistä vastuuta ympäristöstä ja toisista ihmisistä.

Hyvä naapuruus ei tarkoita tungettelevuutta tai jatkuvaa yhdessäoloa. Se tarkoittaa pieniä arjen tekoja: tervehtimistä, kuulumisten kysymistä, avun tarjoamista ja sitä, että reagoi, jos jokin tuntuu olevan pielessä.

Turvallinen yhteiskunta ei synny vain viranomaisista. Se rakentuu myös siitä, että ihmiset uskaltavat välittää toisistaan. Hyvä naapuruus ei ratkaise kaikkia yhteiskunnan ongelmia, mutta se voi olla ensimmäinen askel siihen, ettei kukaan jää täysin yksin.

Juha-Erkki Mäntyniemi
toimitusjohtaja
Suomen Setlementtiliitto

Suvi Tuomala
toimitusjohtaja
Setlementtiasunnot