Entinen asunnoton Paula Pura: ”Kävelykierroksilla koemme yhdessä empatiaa”

mennessä 17 / 10 / 2019Ajankohtaista

Huumeet olivat Paula Puralle lääke pelkoon ja häpeään. Nyt hän kuljettaa ihmisiä halki Pasilan Hima & Stradan katuoppaana, jotta me kaikki voisimme kokea enemmän myötätuntoa.

Ensin oli pelko, sitten tulivat päihteet ja lopulta psykoosi. Vielä muutama vuosi sitten Paula Pura vietti aikaa Pasilan asemalla ja milloin missäkin, koska asuntoa ei ollut. Elämä oli yksinäistä ja psyyke huonossa kunnossa.

Nyt asema merkitsee uutta elämää. Olemme Rauhanasemalla, aivan Pasilan aseman kupeessa. Keltaisen puutalon seinässä on teksti: “Yhtä verta koko ihmiskunta”. Se on oiva lähtöpiste kävelykierrokselle, jonka aikana Pura johdattaa kuulijat erityisesti nuorten naisten asunnottomuuden ja mielenterveyden teemoihin. Itse hän eli ilman asuntoa kaksi vuotta. Tänään nuo kadut kuuluvat hänelle, eikä niissä ole enää mitään pelättävää.

Vaikka Suomessa asunnottomuus on muuhun Eurooppaan nähden hyvin hallinnassa, on asunnottomia silti liikaa, noin 5500. Nuorten, alle 25-vuotiaiden asunnottomien naisten määrä on kasvussa. Suomessa oli vuonna 2018 yli 1 200 yksinelävää asunnotonta naista. Todellisuudessa määrä on huomattavasti suurempi, sillä erityisesti naisten keskuudessa piiloasunnottomuus on yleistä.

Asunnottomat naiset altistuvat monenlaiselle hyväksikäytölle ja väkivallalle. Väkivallan pelko oli myös Paula Puralle yksi suurimmista syistä hakeutua päihteiden pariin. Runsaat kaksi vuotta sitten hän käytti amfetamiinia päivittäin. Huumeet poistivat pelon kokonaan.

Pura kokee, ettei häntä otettu terveydenhuollossa vakavasti, koska hän osasi kertoa psykoosistaan niin hyvin. Lopulta hän hakeutui ryhmään, jossa autettiin huumeongelmaisia.

“Yritin hakea apua päivystyksestä, mutta sain vain turvatalon numeron.”

Saavumme Junailijankujalle, jossa on Vailla vakinaista asuntoa ry:n pitkäaikaisasunnottomille suunnattu asumisyksikkö. Puran mukaan on tärkeää, että tällaisia paikkoja on. Pura asui 10 kuukautta Sillanpirtin asumisyksikössä, joka tarjoaa apua asunnottomille päihteidenkäyttäjille. Koko tuon ajan hän osallistui yhteisömalliseen kuntoutukseen.

”Yhteisöhoito oli itselleni elintärkeä. En olisi saanut ilman sitä vakaata raittiutta, joka taas oli eloonjäämiseni kannalta tärkeää.”

Reilu puolitoista vuotta sitten Pura sai oman asunnon ja muutti pois.

“Huumeidenkäyttäjä lopettaa vasta, kun hän itse haluaa. Tällaisia hoitopaikkoja tarvitaan enemmän. En olisi voinut olla ilman huumeita muuten.”

Puran mielestä apua hakeva saa usein hoidon sijaan lääkettä, koska resursseja ei ole tarpeeksi. Hän kritisoi myös sitä, ettei naisille kohdistettuja palveluja ole riittävästi.

Lokakuinen Itä-Pasila toi erilaiset ihmiset hetkeksi samaan todellisuuteen.

 

Pois yksinäisyydestä

Yksinäisyys on ollut Paula Puran elämässä lapsesta asti. Läpi raskaiden aikojen häntä on kannatellut rakkaus taiteeseen ja erityisesti tanssiin. Flamencossa hän on ollut vapaa kokemaan kaikkia tunteita.

“Oli ainakin se yksi tunti viikossa, jolloin sain olla turvassa.”

Kävelemme Pasilan Vanhoille Veturitalleille, jossa sijaitsee Dodo-ympäristöjärjestön ylläpitämä Kääntöpöytä eli kaupunkiviljelypuutarha ja -laboratorio. Homma toimii vapaaehtoisperiaatteella, ja ideana on yksinäisyyden vastakohta, yhteisöllisyys.

Kävelykierroksilla käy paljon nuoria. Kun Paula on kysynyt, millaista tekemistä he kaipaavat, ovat mukana olleet opettajat saattaneet ehdottaa ostoskeskuksissa hengailua. Nuoret sen sijaan ovat sanoneet, että tärkeintä on yhdessä tekeminen.

Nykyisin Paula auttaa riskiryhmässä olevia ja vähävaraisia nuoria esimerkiksi tanssin avulla nuorisotaloilla ja matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa.

Paulan kierroksella oli vieraita ranskalaisesta setlementistä. Koko Euroopan mittakaavassa Suomessa on vähän asunnottomia, mutta määrä on silti liian suuri: 5500.

 

Myötätunnon vuoksi

Kierros päättyy Auroran sairaalalle. Paikka toimii nykyisin paitsi infektiosairaalana, myös psykiatrisena sairaalana. Katkaisuhoidossa olevat ihmiset saavat siellä välillä vieraakseen Paula Puran, joka pitää heille katkoinfoja.

Nämä ihmiset ovat samassa tilanteessa kuin Paula aikaisemmin. Useimmiten he eivät usko, että päihteetön elämä on enää mahdollista. Paulan tehtävänä on palauttaa toivoa.

On aika kiittää ja palata kotiin. Suurimmalla osalla meistä se on aina ollut, ja asunnottomuuden kokemus näyttäytyy meille vain välähdyksenä.

Olemme olleet yhdessä, erilaiset ihmiset. Paula Puran mukaan juuri se on tärkeää.

“Kierrokset nostavat minussa esiin myötätuntoa, koska koemme kaikki samanlaisia tunteita.”

Taustasta riippumatta jokainen kävelijä kokee Itä-Pasilan kadut yhdessä. Asemalta sairaalalle, ohi betonitalojen, katutaiteen ja villinä alas kieppuvien lehtien. Kävelemme läpi yhden ihmisen menneisyyden ja kuulemme väkevän viestin: minä selvisin.

Kävelykierroksia järjestää Kalliolan setlementtiin kuuluva Hima & Strada. Kierroksilla näet Stadin uusin silmin asunnottomuutta kokeneiden tarinankertojien johdolla. Jokaiselle ihmiselle kuuluu paikka, jota kutsua kodiksi. Asunto on ihmisoikeus. Siksi kävelemme. Tutustu Paulan ja muiden katuoppaiden kierroksiin osoitteessa himastrada.fi

Asunnottomien yötä vietetään torstaina 17.10. Tänä vuonna teemana on Varjojen naiset, ja tarkoituksena on lisätä tietoa erityisesti naisten asunnottomuudesta. Suomessa on vuodesta 2002 alkaen vietetty YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi Asunnottomien yön merkeissä. Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon, omaan kotiin. Asunnottomien yö on yksi suurimmista sosiaali- ja terveysalan vuosittaisista mielenilmauksista. Lue lisää: asunnottomienyo.fi

Teksti ja kuvat: Suvi Pärnänen 

Lähde: Vailla vakinaista asuntoa ry