Vanhustenviikko 2026 | Kirjoitus julkaistu mm. Aamulehdessä
Kirjoitus kuuluu setlementtiliikkeen somekampanjaan ”Minä aion”, jolla tehdään näkyväksi ikäihmisten odotuksia huomiselle.

Opettaja, sairaanhoitaja, yrittäjä, autonkuljettaja. Somessa levinnyt Minä olin kerran -kampanja muistuttaa, että jokaisella ikäihmisellä on takanaan työura, osaamista, ihmissuhteita ja kokonainen elämä. Kampanjan viesti on tärkeä: vanha ihminen ei ole aina ollut vanha.

Ikääntyneen ihmisen elämästä puhutaan helposti menneessä aikamuodossa.

Ikäihminen ei ole vain muistojensa ja menneisyytensä summa. Hän elää tässä ja tänään, ja hänellä on myös tulevaisuus. 80- tai 90-vuotiaallakin on oikeus odottaa huomista, suunnitella ensi viikkoa ja toivoa asioita, joita haluaa tehdä ja kokea.

Tulevaisuuden ei tarvitse tarkoittaa vuosia. Se voi olla huominen kahvihetki ystävän kanssa, ensi viikon jumppa, kevään retki tai uuden asian oppiminen. Olennaista on, että on jotakin, mitä odottaa.

Siksi yhteiskunnan tehtävä ei ole ainoastaan hoitaa ikääntyviä ihmisiä, vaan luoda heille mahdollisuuksia elää omannäköistään elämää. Arjen aktiivisuuden, osallisuuden ja ihmissuhteiden tukeminen auttaa ylläpitämään niin psyykkistä kuin fyysistä toimintakykyä. Kun on syy lähteä kotoa, tulee liikuttua. Kun joku odottaa, tulee tunne kuulumisesta joukkoon. Kun voi osallistua ja tulla kuulluksi, kokee olevansa edelleen merkityksellinen.

Setlementtiliikkeen seniori- ja vanhustyössä oli vuonna 2025 mukana 34 000 ikäihmistä. Työssä näemme, kuinka suuri merkitys yhteisöllä ja mielekkäällä tekemisellä voi olla arjessa. Kyse ei ole vain ajan kuluttamisesta tai yksinäisyyden torjumisesta. Kyse on siitä, millaisena elämänvaiheena vanhuuden ylipäätään näemme.

Vanhuus ei saa olla yksin istumista kuoleman odotushuoneessa. Jokaisella on oikeus huomiseen, jota odottaa.

Ehkä tärkeä kysymys ikäihmiselle ei olekaan vain ”Mitä sinä teit?”, vaan ”Mitä sinä aiot seuraavaksi?”.

Setlementtiliikkeen valtakunnallinen seniori- ja vanhustyön verkosto

Marju Kiiski, Mikkelin Setlementti
Nina Kaipio, Suomen Setlementtiliitto