Naapuri. Lähellä asuva henkilö tai taho, määrittelee sanakirja. Käytännössä se voi tarkoittaa seinän takana asuvaa perhettä, viereisen rapun eläkeläistä tai yläkerran opiskelijaa, jonka nimi ei ole koskaan jäänyt mieleen. Mutta mitä naapuruus tarkoittaa tänään – ja mitä se voisi parhaimmillaan olla?

Suomessa arvostetaan yksilöllisyyttä ja omaa tilaa. Ihmiset rakentavat elämänsä valikoidun sosiaalisen kuplan sisään – valitsevat itse, kenen kanssa ovat tekemisissä ja milloin. Tässä maailmassa naapurin ystävällisyys voi joskus tuntua jopa tungettelevalta. Mutta entä jos se ei ole uhka, vaan mahdollisuus?

Hyvä naapuruus ei tarkoita tunkeutumista yksityisalueelle. Se tarkoittaa toisen huomaamista ja huomioimista arjessa: tervehdystä rappukäytävässä, auttavaa kättä ja huomaavaisuutta vierastakin kohtaan. Ystävällinen sana tai kohtelias ele voi merkitä toiselle enemmän kuin osaamme aavistaa. Hyvä naapuruus ei vaadi suuria tekoja – mutta sen vaikutukset voivat olla suuria.

Tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset yhteydet – myös satunnaiset kohtaamiset – parantavat hyvinvointia. Kun ihminen tuntee tulevansa nähdyksi, hänen kokemuksensa turvallisuudesta ja osallisuudesta vahvistuvat.  Psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on todennut, että yhteisöt ovat ihmiselle psykologisesti välttämättömiä: ne antavat merkitystä, suojaavat epävarmuudelta ja ehkäisevät yksinäisyyttä.

Suomessa asuu yli 1,3 miljoonaa ihmistä yksin. Tilastokeskuksen mukaan yksinasuvista lähes puolet kokee yksinäisyyttä ainakin ajoittain. Tämä kertoo siitä, että yksityisyyttä arvostavassa kulttuurissamme tarvitaan entistä tietoisempaa työtä yhteisöllisyyden rakentamiseksi.

Hyvinvointi ei synny vain siitä, että tulemme itse kohdatuksi – vaan myös siitä, että pysähdymme toisen kohdalle. Avaamme oven tuntemattomalle, autamme kaatunutta nousemaan, kysymme pysäkillä itkevältä: ”Pärjäätkö?” tai ”Onko jokin hätä?” Välittäminen ei ole kontrollia, vaan ihmisyyden ydin. Se on katseen kohdistamista, ei pois kääntämistä.

Setlementtiliikkeen Naapuruusviikkoa vietetään 19.–25.5.2025 ympäri Suomen. Viikon aikana 13 paikkakunnalla järjestetään tapahtumia, keskusteluja ja kohtaamisia, jotka kutsuvat huomaamaan toisemme.

Kirjoittaneet yhteistyössä Katarina Varkki, Kalliolan Setlementti, ja Juha-Erkki Mäntyniemi, Setlementtiliitto.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa.