Väitös: Palvelutaloon muutto on teko, jolla suunnitellaan tulevaisuutta ja vahvistetaan sosiaalisia suhteita
THM Pirkko Ruuskanen-Parrukosken sosiaalipolitiikan ja sosiaaligerontologian alan väitöskirjassa tutkitaan ikääntyneen palvelutaloasukkaan toimijuutta, valtaa ja sosiaalisia suhteita. Väitöskirja on puheenvuoro ja kannanotto ajankohtaiseen keskusteluun, joka liittyy laitospalveluita tarvitsemattomien vanhojen ihmisten asumisen palveluihin. Toimijuutta on tutkittu vähän palvelutalokontekstissa, joten väitös tuo uutta tietoa monipuoliseen tieteelliseen keskusteluun toimijuudesta.
Jaettu toimijuus vahvistaa palvelutalossa asuvan ikääntyneen asukkaan toimijuutta sekä kokemusta tehdä itsenäisiä valintoja. Sen tärkeänä voimavarana ovat iän ja asumisen muodon synnyttämä yhteydentunne sekä yhdessäoloa ja yhdessä toimimista suosiva palvelutalon toimintakulttuuri. Asukkaiden arjen keskinäisessä vuorovaikutuksessa syntyvä ja palvelutalon rakenteiden tukema jaettu toimijuus vahvistaa osallisuutta ja samalla tuottaa myös mahdollisuuksia omaa toimijuutta tukevaan vallankäyttöön.
Ruuskanen-Parrukosken tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin palvelutalossa asuvien vanhojen ihmisten yksilö- ja ryhmähaastatteluissa.
-Tulosten mukaan palvelutaloasumisessa korostuu kokemus siitä, että voi vaikuttaa arjen muotoutumiseen ja muodostaa itselle merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Valta on päivittäisiin toimintoihin liittyvää arkivaltaa, jonka käytössä osataan arvioida omien ja yhteisön tarpeiden mukaisia arjen sujumisen vaatimuksia. Kun rakenteet luovat jaetun toimijuuden mahdollistavia toiminnan paikkoja, annetaan niissä tilaa myös ikääntyneen asukkaan toimijuutta tukevalle vallankäytölle, Pirkko Ruuskanen-Parrukoski toteaa.
Ruuskanen-Parrukosken mukaan asukkaiden keskinäiset valtasuhteet muodostetaan tietoisesti ja ne ovat tavoitteellisia, mutta vallankäyttöä muiden hallitsemiseksi ei koeta kiinnostavana.
Palvelutalossa solmitaan uusia ihmissuhteita, harvoin ystävyyssuhteita
Tutkimustuloksissa nousee esille, että palvelutarpeen lisääntyessä palvelutaloon muuttaminen riittävän aikaisin voi vahvistaa ikääntyneen autonomista toimintaa ja tuottaa toimijuutta tukevia sosiaalisia suhteita. Sosiaaliset suhteet ja tarpeiden mukaiset palvelut lisäävät turvallisuuden tunnetta, joka vapauttaa ikääntyneen voimavaroja huolehtimaan omasta ja yhteisön hyvinvoinnista.
-Lisääntyvä palvelutarve ja pelko eristyksiin joutumisesta sosiaalisesti ja fyysisesti esteellisessä asuinympäristössä ohjasi ikääntyneet haastateltavat valitsemaan kodin palvelutalosta. Palvelutalon ajateltiin tarjoavan kotiympäristön, jossa palveluita hyödyntämällä voidaan elää mahdollisimman itsenäisesti ja toimia itseä tyydyttävissä sosiaalisissa suhteissa, Ruuskanen-Parrukoski kertoo.
Haastateltavat eivät olleet tuetun tai tehostetun palveluasumisen piirissä, vaan hyödynsivät hoivapalveluja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Asuinpaikkakunnan palvelutarjonnan niukkuus ja toisaalta luottamus setlementtitoimintaan ohjasivat valitsemaan asumisen palvelut yksityisestä setlementin ylläpitämästä palvelutalosta. Ruuskanen-Parrukosken mukaan pohdinta ”missä me olisimme nyt, ellei olisi setlementtiä” osoittaa aitoa huolta siitä tosiasiasta, että ikääntyneillä on liian vähän tarjolla asumispalveluja kodin ja laitosasumisen välillä.
Samalla, kun tutkimuksella otetaan kantaa nykyisin käytävään keskusteluun ikääntyneiden asumisen muodoista, ikääntyneet haastateltavat haastavat palvelutaloasumiseen yleisesti liittyvät normatiiviset ja diskursiiviset odotukset.
-Ikääntyneet eivät halua antautua valmiiksi osoittamiin rooleihin, vaan toimivat siten, kuinka tuntuu itsestä hyvältä, tietävät olevan mahdollista ja joihin kykenevät, Ruuskanen-Parrukoski toteaa.
Arjen toimijuutta edistävät ikäystävälliset palvelut tekevät mahdolliseksi sen, että ikääntyneet voivat elää heidän itsensä määrittämää hyvää elämää. Ikääntyneen palvelutalon asukkaan halutessa elää oman tahtonsa mukaisesti, auttavat palvelutalon sosiaaliset rakenteet kiinnittymään häntä asuinyhteisöönsä ja sellaiseen riippuvuutta sisältävään autonomiaan, johon voi sopeutua. Arvovalintaisella palvelutalotoiminnallaan setlementti puolestaan vahvistaa ikääntyneen asukkaan kiinnittymistä yhteiskuntaan sen täysivaltaisena jäsenenä.
Tietoja väitöstilaisuudesta
THM Pirkko Ruuskanen-Parrukosken väitöskirja ”Palveluasuminen ikääntyneen asumisen kontekstina. Tapaustutkimus ikääntyneiden toimijuudesta sekä vallasta ja sosiaalisista suhteista” tarkastetaan Rovaniemellä Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 19.1.2018 kello 12.00 Castren-salissa, Yliopistonkatu 8. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Jyrki Jyrkämä Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Heli Valokivi. Tervetuloa!
Tietoja väittelijästä
THM Pirkko Ruuskanen-Parrukoski on syntynyt Siilinjärvellä vuonna 1954. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Siilinjärven yhteislyseosta 1974 ja valmistui sairaanhoitajaksi 1979 Kuopion Sairaanhoito-opistosta ja opettajankoulutusohjelmasta terveydenhuollon maisteriksi Kuopion yliopistosta 1995. Toimittuaan Helsingin kaupungilla vanhustyössä sairaanhoitajana ja osastonhoitajana hän siirtyi Helsingin Diakoniaopistoon opettajaksi ja myöhemmin rehtoriksi. Rehtorin tehtävässä ollessaan hän toimi samanaikaisesti myös Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtajana. Setlementtitoimintaan hän tuli mukaan vuonna 2006 ja toimi Setlementtiliitossa toimialajohtajana vuoden 2015 loppuun. Ruuskanen-Parrukoski on toiminut vuodesta 2016 alkaen Kansanvalistusseuran toimitusjohtajana.
Lisätietoja:
Pirkko Ruuskanen-Parrukoski
pirkkoh@welho.com
Väitöskirjan myynti:
Verkkokauppa Juvenes. Lisätiedot ja lehdistökappaleet: Lapland University Press, puhelin: 040 821 4242, sähköposti: julkaisu (at) ulapland.fi
Väitöskirjan julkaisutiedot:
Pirkko Ruuskanen-Parrukoski: Palveluasuminen ikääntyneen asumisen kontekstina. Tapaustutkimus ikääntyneiden toimijuudesta sekä vallasta ja sosiaalisista suhteista, Lapin yliopistopaino, Rovaniemi 2017. Acta Universitatis Lapponiensis 364, ISBN 978-952-337-042-5, ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf) Acta electronica Universitatis Lapponiensis 231, ISBN 978-952-337-043-2, ISSN 1796-6310.