Lausunto valtionavustustoiminnan kehittäminen ja digitalisointi -hankkeessa toimivan järjestöjaoston väliraportista
Valtiovarainministeriölle
29.1.2021 Setlementtiliitto
1 Monivuotiset toiminta-avustukset (s. 14)
Ehdotus: Rahapelituotoista valtionavustuksen saavien yhdistysten toiminta-avustuksissa eli yleisavustuksissa ja kohdennetuissa yleisavustuksissa siirryttäisiin monivuotisiin valtionavustuksiin.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa ehdotusta. Monivuotiset avustukset tukevat toiminnan jatkuvuutta ja strategisuutta, erityisesti kun kyseessä on vakiintuneen toiminnan avustaminen. Ennakoitavuus vähentää myös haasteita rahoituksen taitoskohdissa. Monivuotisten valtionavustusten osalta on tärkeää kiinnittää huomiota myös tasapuolisuuteen, niin että kaikkia resursseja ei kohdenneta pitkään rahoitusta saaneille tahoille, vaan huomioidaan myös muuttuva toimintaympäristö ja uusien toimintojen/toimintamallien kokeileminen ja kehittäminen.
2 Valtionavustushakujen koordinointi (s. 15)
Ehdotus: Erillisten valtionavustushakujen määrään vaikutettaisiin parantamalla rahapelituotoista valtionavustuksia myöntävien ministeriöiden koordinaatiota. Ehdotusta varten selvitetään, miten rahapelituotoista valtionavustuksia myöntävien ministeriöiden valtionavustusten hakuaikatauluja voitaisiin sovittaa yhteen.
Yksittäisistä kapea-alaisista erillishauista siirryttäisiin aiempaa laajempiin hakukokonaisuuksiin esimerkiksi erillisiä valtionavustushakuja yhdistämällä. Mahdollisen yhdistämisen tarkoituksena ei ole vähentää myönnettävien valtionavustusten suuruutta, vaan vaikuttaa työmäärään.
Valtionavustustoiminnan uusi toimintamalli mahdollistaisi esimerkiksi sen, että yhdistykset voivat varautua raportointimuutoksiin kirjanpitäjänsä kanssa ennen kuin yleisavustuksen tai kohdennetun yleisavustuksen hakuaika alkaa.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa ehdotusta. Ehdotus tukee johdonmukaista kokonaisuuksien rakentamista. Ehdotus ei kuitenkaan saa vaikuttaa vähentävästi myönnettävien valtionavustusten suuruuteen. Valtionavustuksia myöntävien tahojen yhteistyö ja yhteiset toimintakäytännöt hyödyttävät erityisesti niitä avustusten hakijoita, jotka toimivat joko nykyisten toimialojen rajapinnoilla tai ovat monialatoimijoita ja saavat valtionavustuksia useilta eri tahoilta. Erityisen tärkeää on varmistaa hakuprosessien ennakoitavuus ja läpinäkyvyys niin, että haku – ja päätösajankohdat ja -perusteet ovat hyvissä ajoin tiedossa eivätkä ne vaihtele vuosittain.
3 Valtionavustusten digitaalinen haku ja raportointi (s. 15)
Ehdotus: Suositellaan, että valtionavustukset haettaisiin vuodesta 2024 alkaen vain digitaalisesti uudessa valtionavustustoiminnan tietojärjestelmässä
Suomen Setlementtiliitto kannattaa ehdotusta. Tässä tulee kuitenkin huomioida yhdenvertaisuusnäkökulma erilaisten yhdistysten edellytyksissä toimia digitaalisessa ympäristössä.
4 Valtakunnallisten keskusjärjestöjen rooli valtionavustustoiminnassa (s. 16)
Selvitetään, millä edellytyksillä valtakunnalliset keskusjärjestöt voisivat myöntää toiminta-avustusta jäsenjärjestöilleen. Samalla selvitetään, miten valtakunnalliset keskusjärjestöt voisivat siirtää saamaansa toiminta-avustusta edelleen jäsenjärjestöilleen ja arvioidaan eri hallinnonalojen valtionavustusten delegointikäytäntöjä.
Suomen Setlementtiliitto ei kannata keskusjärjestöjen roolin muuttamista siten, että ne tekisivät päätöksiä jäsenyhdistysten valtionavustuksista. Valtakunnalliset keskusjärjestöt neuvovat ja tukevat jäseniään avustusten haussa, seurannassa ja raportoinnissa. On kyseenalaista, mikäli sama taho jatkossa sekä tukisi avustusten hakua että päättäisi avustuksista keskusjärjestönä. Näemme myös riskinä sen, että viranomaisvastuu siirtyisi keskusjärjestöjen hallituksille. Tämä johtaisi viranomaistyön ja vastuun siirtymiseen keskusjärjestöille ilman viranomaisvaltuuksia.
Järjestöissä on paljon toimijoita, jotka eivät kuulu jäsenenä valtakunnallisiin järjestöihin ja tällaisia järjestöjä perustetaan enenevissä määrin. Pienten järjestöjen autonomia säilyminen on tärkeää, ei vain kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden, vaan myös suomalaisen yhteiskunnan demokratiakehityksen näkökulmasta. Vaarana on, ettei kansalaisjärjestöjä kohdella tasavertaisesti, mikäli keskusjärjestöillä olisi entistä suurempi valta päättää avustettavista kohteista omien painopisteidensä ja intressiensä mukaan.
Valtakunnallisten keskusjärjestöjen lisäksi myös jäsenjärjestöillä ja valtakunnallisiin keskusjärjestöihin kuulumattomilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus ottaa kantaa ja vaikuttaa osana selvityksen tekoa. Osana selvitystä tulee myös tarkastella ehdotuksia suhteessa valtakunnallisten järjestöjen perustehtävään ja kansalaisyhteiskunnan elinvoimasuuteen.
Setlementtiliitto kannattaa nykyisenkaltaisten jäsenjärjestöavustusten ja delegointimahdollisuuksien säilyttämistä.
5 Rahapelituottoja jakavien ministeriöiden toimintatapojen yhdenmukaistaminen (s. 17)
Ehdotus: Rahapelituotoista valtionavustuksia myöntävät ministeriöt yhdenmukaistaisivat valtionavustusprosessejaan tarvittavine tietoineen, kuten asiakirjoineen. Ehdotusta varten selvitetään rahapelituotoista valtionavustuksia myöntävien ministeriöiden valtionavustuksia koskevat ehdot ja tarkistetaan, miltä osin niitä voitaisiin yhdenmukaistaa.
Pyrkimys yhtenäiseen rakenteeseen ja tulkintaan on Suomen Setlementtiliiton näkökulmasta kannatettava. Koska kyseessä on järjestöjen toimintaedellytyksiin liittyvä muutos, tulee järjestöille taata vaikutusmahdollisuus prosessin eri vaiheissa.
8. Toiminnassa tapahtuvien olennaisten ja/tai odottamattomien muutosten ilmoittaminen (s. 19)
Ehdotus: Sujuvoitettaisiin valtionavustuksella rahoitettavan toiminnan olennaisesta ja/tai odottamattomasta muutoksesta ilmoittamista ja muutosta koskevan päätöksen tekemistä. Ehdotusta varten selvitetään, miten yhdistysten jatkuvaa raportointia kehitettäisiin.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa ehdotusta. Valtionavustusten osalta on hyvä kehittää systemaattista ennakointia, joka tukee vaikuttavuuden arviointia. Tarvitaan myös jatkuvaa ja avointa vuoropuhelua avustusta myöntävien tahojen kanssa toiminnan vaikutuksista ja yhteiskunnallisesta merkittävyydestä.
9 Yhdistysten osallisuus ja vaikuttaminen (s. 20)
Selvitetään, miten valtionavustuksia myöntävät valtionapuviranomaiset ja valtionavustuksia hakevat yhdistykset toimisivat yhdessä valtionavustustoiminnan uudessa toimintamallissa. Yhteistyötä uudistettaisiin niin, ettei valtionavustusasioita käsittelevistä toimielimistä muodostu esteellisiä.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa selvityksen tekemistä. Kansalaisjärjestöillä tulee aidosti olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja olla osallisena sen eri vaiheissa. Lainsäädäntömuutosten vaikutuksia on arvioitava myös kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta.
11 Valtionavustushakemusten ja -selvitysten käsittely tiimissä (s. 21)
Ehdotus: Suositellaan, että rahapelituotoista valtionavustuksia myöntävät ministeriöt käsittelisivät valtionavustushakemukset ja -selvitykset sekä mahdollisuuksien mukaan koko valtionavustusprosessin tiimeissä.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa ehdotusta. Avustuksen hakijan oikeusturva on vahvempi, mikäli avustushakemuksia ja seurantatietoja käsittelee useampi henkilö. Tämä ei saa kuitenkaan lisätä hakemuskäsittelyn byrokratiaa tai pidentää käsittelyaikoja. Tiimityö tulee mahdollistaa työtapoja uudelleen organisoimalla.
12 Yleisavustusten ja erityisavustusten arviointikriteerit (s. 21)
Ehdotus: Yhdistysten yleisavustuksille ja kohdennetuille yleisavustuksille sekä erityisavustuksille määriteltäisiin selkeä tarkoitus.
Ehdotus: Yhdistysten yleisavustuksille ja kohdennetuille yleisavustuksille määriteltäisiin yhteiset arviointikriteerit. Ehdotusta varten selvitetään, mitä yhdistysten yleisavustusten ja kohdennettujen yleisavustusten yhteisten arviointikriteerien käyttöönotto avustusharkinnassa edellyttäisi.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa ehdotusta. On tärkeää, että valtionavustusten käyttötarkoitukset määritellään selkeillä kriteereillä. Raportointia ja arviointikriteerejä kehitettäessä on tärkeää tunnistaa yleis- ja kohdennetuilla avustuksilla toimivien järjestöjen moninaisuus, huomioida moninaisuus arviointikriteereissä ja rakentaa kriteeristö yhdessä avustusta saavien järjestöjen kanssa. Arviointikriteerien määrittelyn yhteydessä on tärkeää käydä keskustelu myös avustusvalmistelijoiden velvollisuudesta antaa palautetta ja selkeät perusteet hakemuksista, joille rahoitusta ei myönnetä.
13 Yhteisen vastuullisuuskriteerit (s. 22)
Selvitetään, mitä yhteisiä vastuullisuuskriteereitä, tavoitteita ja lähtökohtia yhdistysten voitaisiin odottaa edistävän toiminnassaan.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa selvitystä. Valtionavustusten myöntämisen kriteereinä voidaan käyttää ihmisoikeuksien, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kestävän kehityksen edistämistä.
14 Varainhankinta ja rahoituslähteiden yhteensovittaminen (s. 22)
Selvitetään, millä edellytyksillä yhdistysten toimintojen erilaisia rahoituslähteitä voitaisiin sovittaa yhteen. Samalla selvitetään, mitä ehtoja rahoituslähteiden yhteensovittamiseksi pitäisi yhdenmukaistaa.
Suomen Setlementtiliitto kannattaa selvityksen tekemistä. Toimintaympäristön ja rahoituspohjan muutokset ovat lisänneet yhdistysten tarvetta monipuolistaa ja kehittää rahoituspohjaansa. Valtionavustusten ehdot saattavat estää tai vaikeuttaa rahoituspohjan laajentamista.
Valtionavustustoimintaa koskevat yleiset huomiot
Valtionavustushakujen yhdenmukaistaminen on erittäin kannatettavaa. Useat toimijat hakevat ja myös saavat rahoitusta useilta eri viranomaisilta ja useista eri rahoituslähteistä. Tarkastelu olisi hyvä laajentaa koskemaan myös muita kuin rahapelituotoista järjestöille myönnettäviä valtionavustuksia.
Tulevista muutoksista tulee informoida hyvissä ajoin, jotta muutoksiin on aikaa valmistautua. Valtionavustustoiminnan kehittäminen on koko kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiin ja autonomiaan liittyvä uudistus, joten kansalaisjärjestötoimijat on otettava vahvemmin mukaan valmistelutyöhön sen eri vaiheissa.