Arvolähtöinen hallitusohjelma tarvitsee toteutuakseen asennetta

mennessä 12 / 06 / 2019Kannanotot0 Kommenttia

Hallitusohjelmassa on useita mainintoja lapsiin, nuoriin ja vanhemmuuteen. Siitä onkin annettava kiitettävä arvosana. Erityisen ilahduttavaa on, että harrastustakuu ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy nähdään tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena. Valtiovallan ohjauksen osalta olisi nyt tärkeää, että löytäisimme eri sektoreiden toimintojen yhdyspinnat ja voisimme hyödyntää myös kansalaistoiminnan potentiaalin merkittävänä osana peruspalvelujamme. Islannin mallin mukaan toteutetun harrastustakuun onnistuminen vaatii yhteispeliä koulujen, eri harrastustoimijoiden ja vanhempien kanssa. Järjestöissä on paljon osaamista myös yhteisökasvatukseen, jonka kautta voidaan tarjota kouluille tarvittavaa kumppanuutta muun muassa koulukiusaamiseen, seksuaalikasvatukseen ja vapaa-aikaan.

Nuorisotyömme toimintamuodot ovat monimuotoisia, mutta ne ovat kovin sirpaloituneita ja lokeroituneita. Työn uudelleentarkastelua ja kohdennuksia resurssienkin osalta tarvitaan kipeästi. Olemme huolissamme hallitusohjelman osalta ehkäisevän nuorisotyön perusrahoituksesta, joka tahtoo liiaksi jäädä suunnitelmissa etsivän nuorisotyön ja muiden korjaavien työmuotojen varjoon. On uskallettava luottaa rahoitustenkin osalta siihen, että pitkäjänteinen yhteisötyö tuottaa tuloksia laajemmin kuin yksittäisten ”syrjäytyvien” kohderyhmien osalta. Lastensuojelun toimenpiteiden ja nuorten mielenterveyshäiriöiden määrät ovat jatkaneet edelleen kasvuaan, ja tämä asia ei korreloi täysin sitä, että hyvinvointipalvelumme tuottaisivat riittävällä tuloksellisuudella ehkäisevää pääomaa. Lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat nyky-yhteiskunnassamme entistä enemmän kohtaavia, yhteisöllisiä ja jalkautuvia palveluita, asuivat he sitten kaupungissa tai haja-asutusalueilla.

Hallitusohjelmassa perheet on mainittu yhteensä 72 kertaa. Erityisen hienoja kirjauksia löytyy perhevapaiden osalta, jossa tasavertainen vanhemmuus on otettu keskeiseksi toiminta-ajatukseksi. Perheiden moninaisuus tulee esille monissa kohdissa ja esimerkiksi vuorovanhemmuuteen liittyvät parannusehdotukset vaikuttavat todella järkeviltä. Hyvien aikomusten haasteena onkin konkreettiset aikataulut ja suunnitelmat vaikkapa perhevapaauudistuksen tekemiseksi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Hallitusohjelmassa huomioidaan ansiokkaasti esimerkkeinä päihdeäidit ja maahanmuuttajanaiset, mutta samoissa maininnoissa ei mainita isiä lainkaan. Lapsiystävällisen Suomen rakentamiseen tarvitaan koko yhteiskunta mukaan, ja isätkin ovat aivan keskeinen osa tätä rakentamistyötä.

Järjestö, jossa työtä tehdään aidosti arvopohjaan nojaten, tuottaa palveluihimme osaamisen lisäksi vahvaa kutsumuksellista omistautumista ja välittämistä. Järjestöjenkin pitäisi nyt lisätä keskinäistä yhteistyötä, korostaa erityisosaamistaan ja luopua kilpailuasetelmista kohti toimivaa kumppanuutta. Aktiiviset ja toimivat poikkiammatilliset verkostot turvaavat parhaimmillaan sen, että jokaiselle ihmiselle mahdollistetaan oikeanlainen tuki juuri sellaisella tavalla, joka sopii hänen ainutlaatuiseen tilanteeseensa.

 

Erno Kääriäinen, Liisa Ojala, Heljä Pitkänen ja Heikki Ojala

Lapsi- ja nuorisotyön aluepäälliköt

Kari Katajisto

Projektipäällikkö, Isän näköinen -hanke

Suomen Setlementtiliitto ry