Miten setlementtiliikkeessä suhtaudutaan ympäristö- ja eläinetiikkaan?

Suomalaisen setlementtiliikkeen slogan kuuluu ”Rohkeasti ihmisen puolella”. Mutta voisimmeko ihmisen lisäksi olla myös luonnon ja muiden eliölajien puolella?

Tehtävänämme on rakentaa tulevaisuuden Suomea, joka on syrjimätön ja yhdenvertainen, yhteisöllinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen, ekologisesti kestävä yhteiskunta. Vaikka emme ole ympäristöjärjestö, luontoasiat koskettavat meitäkin.

Strategiassamme todetaan ekologisesti kestävän ja humaanin tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisen edellyttävän uudistumista yhteiskunnan rakenteissa sekä ihmisten ajattelussa. Yhdenvertainen yhteiskunta vaatii turvallisen ja terveellisen elinympäristön. Päämääränämme on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Mainittu uudistuminen vaati muutoksia nykyisessä elämäntavassa. Avaimeksi muutoksen tekemiseen setlementtiliikkeessä on nimetty elinikäinen oppiminen ja sitä kautta rakentuva ihmisten sivistyksen vahvistuminen.

Mitä ihmisten sitten tulisi oppia ja missä tarvitaan kehittymistä? Olisiko luontosuhde yksi asia? Yleisesti puhutaan paljon hiilijalanjäljen pienentämisestä ja ympäristöystävällisistä teoista. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että ihmisen käyttäytyminen luontoa kohtaan heijastaa hänen luontosuhdettaan. Luontosuhteemme kertoo, millaiseksi me koemme asemamme luonnon suhteen. Luontosuhde voi olla ihmiskeskeinen tai luontokeskeinen.

”Luonnon merkityksen ymmärtäminen vaatii omaa suhdetta luontoon, ja tuo suhde rakentuu läpi elämän kokemusten ja oivallusten kautta.”

Ihmiskeskeiset luontosuhteet keskittyvät ajatusmaailmaan, jonka mukaan ihminen hallitsee luontoa ja määrittää sen arvon. Ihminen voi käyttää luontoa hyväkseen tarkoituksenaan tehostaa tuotantoa, parantaa ihmisten hyvinvointia tai toisaalta humanistisemmin; tyydyttääkseen ihmisten henkisiä tarpeita.

Luontokeskeisten luontosuhteiden perusta on elollisen ja elottoman luonnon itseisarvossa, ja siinä, että kaikki elämä koetaan samanarvoiseksi. ”No nyt on radikaalia”, ajattelee moni, joka pysähtyy sisäistämään edellisen lauseen. Luonnon kannalta paras suhtautumistapa olisi kuitenkin juuri sellainen, jossa ihmisen ajatellaan olevan osa suurta ekologista järjestelmää − eliölaji, jolla ei ole erityisoikeuksia muuhun luontoon verrattuna. Osa luontosuhdettamme on myös moraalinen suhteemme muihin eläimiin. Vaikka ihminen onkin eliö muiden joukossa, ihmisen moraalitaju tuo meille mahdollisuuden toimia eettisesti oikein muita eläimiä kohtaan. Eläinten käyttö esim. tuotanto-, koe- ja turkiseläiminä sekä viihdykkeenä ei taida sitä olla.

Harva tämän kirjoituksen lukijoista varmaankaan mieltää itseään ympäristö- tai eläineettisesti välinpitämättömäksi. Hiukan provosoivasti voisi silti kysyä, kuinka moni tiukassa paikassa on valmis tinkimään omasta elintasostaan tai kuvittelemistaan hyvinvoinnin vaateistaan luonnon vuoksi? Entä miten setlementtiliikkeessä voidaan tukea ihmisten luontosuhteiden rakentumista siten, että luonnon ensisijalle asettaminen ei itse asiassa edes tuntuisi siltä, että joutuu luopumaan jostain? Voimmeko määrittää jonkun rajan, vähimmäisvaatimuksen, luontosuhteemme tasolle? Riittääkö, että jokainen ottaa askeleita kohti luontokeskeisempää luontosuhdetta? Luonnon merkityksen ymmärtäminen vaatii omaa suhdetta luontoon, ja tuo suhde rakentuu läpi elämän kokemusten ja oivallusten kautta. Niiden mahdollistamiseen on setlementtiliikkeessä takuulla sijaa.

”Entä miten setlementtiliikkeessä voidaan tukea ihmisten luontosuhteiden rakentumista?”

Luontoaihetta tarkastellaan lisää syksyn Setlementtipäivillä Harjulassa. Tuolloin torstain teemana on ympäristö- ja kierrätys. Pääsemme tutustumaan Harjulan ylpeyteen, Kierrätyskeskus Patinaan. Lisäksi kuulemme puheenvuoron muiden muassa pastori Kaj Henttoselta, joka tarkastelee luonnon ja ihmisen rajallisuutta. Monissa uskonnoissa on ollut valloilla ”tilanhoitajaetiikka” – käsitys, jonka mukaan luonto on jumalan luoma, ja ihminen toimii maan päällä tilanhoitajana, joka saa käyttää luontoa, mutta ei tuhota eikä riistää sitä. Uskoi tai ei, uskontojen vaikutus näkyy eri kulttuureissa, ja Suomessa erityisesti kristinuskon vaikutus on edelleen vahva. Mielenkiintoista kuulla, miten Henttonen esityksessään tarkastelee ihmisen hyväksikäyttävää suhdetta luontoon ja eläimiin, ja toisaalta mahdollisuuksiamme muuttaa suuntaa paremmaksi.

Ella Niini
Kirjoittaja toimii viestintäkoordinaattorina ja kuuluu Setlementtiliiton Maapallokerhoon, hyväskyy useimmiten oman ja muiden keskeneräisyyden sekä edistää hyvinvointiaan olemalla rohkeasti luonnon puolella.