Rikosuhripäivystys (RIKU) täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Sen palveluille on Suomessa kova tarve – viime vuonna asiakkaita oli 11 prosenttia edellisvuotta enemmän. Setlementeistä rikosuhripäivystystä tekevät Vuolle Setlementti, Setlementti Tampere ja Rovalan Setlementti. 

RIKU aloitti toimintansa saman tyyppisessä yhteiskunnallisessa tilanteeseen kuin nyt, arvio Setlementtiliiton toimitusjohtaja ja RIKUn johtokunnan puheenjohtaja Pentti Lemmetyinen. 

– Suomessa oli tuolloin havahduttu, että rikoksen uhrien auttamiseksi ei ollut kunnollista järjestelmää. Samaan aikaan Suomi oli liittymässä Euroopan Unioniin vuonna 1995, Lemmetyinen kertoo.  

Hänen mukaansa Suomen rikosuhrityön ratkaisu oli uniikki. RIKUn perustivat yhdessä kuusi järjestöä ja kirkko. Järjestöt olivat Ensi ja turvakotien liitto, Mielenterveysseura (nykyinen Mieli Ry), SPR, MLL, Setlementtiliitto ja Naisasialiitto Unioni. Muut kuin Naisasialiitto Unioni ovat yhä mukana työssä. 

– Yksi keskeisistä syistä juuri tähän rakenteeseen oli 1990-luvun alussa koettu ankara taloudellinen lamakausi. Olin tuolloin itse käynnistämässä RIKU-työtä Tampereella. Tampere oli yksi niistä paikallisyhteisöistä, joihin lama iski kipeästi. Vanha savupiipputeollisuus hävisi lähes kertaheitolla ja samalla katosi tuhansia työpaikkoja. Neuvottomuus ja suoranainen hätä olivat kouriintuntuvasti läsnä. Moniin yhteiskunnallisiin haasteisiin etsittiin uusia ratkaisumalleja, muistelee Lemmetyinen. 

Rikosuhripäivystyksen perustamisen aikoihin alkoi käydä ilmeiseksi, että hyvinvointivaltio oli tullut joiltakin osin tiensä päähän. Valtio ja kunnat eivät voineet enää verovaroin tuottaa kaikkia niitä palveluita, joihin aiemmin oli totuttu.

– Hyvinvointivaltion rinnalla alettiin puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Alettiin ajatella, että yksilöillä, yrityksillä, järjestöillä ja muilla yhteisöillä on roolinsa hyvinvoinnin ja palveluiden tuottajina valtion ja kuntien ohella tai niiden sijaan, Lemmetyinen sanoo.  

–  Samoin kuin 30 vuotta sitten, Suomi on taas taantumassa ja leikkaussakset heiluvat. Julkisia palvelurakenteita karsitaan kovalla kädellä, niihin ei katsota enää olevan varaa.  Mutta kansalaisyhteiskunnan taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset tulee varmistaa tulevaisuudessakin. Järjestöt ovat perustavanlaatuinen voimavara demokratiaa, yhdenvertaisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta tahtovassa maassa, Lemmetyinen jatkaa.. 

Vapaaehtoisten panos tärkeä

RIKUssa on vuosien saatossa luotu rakenne, jossa vaativaa osaamista edellyttävää työtä vaikeissa olosuhteissa olevien ihmisten kanssa voidaan tehdä luotettavasti tiimeissä, joissa on sekä vapaaehtoisia että palkkatyössä olevia.  

–  Kokonaan oma lukunsa on, että RIKU on saavuttanut laajan luottamuksen ja vahvan aseman ministeriöiden, poliisivoimien, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä tiedeyhteisöiden silmissä. Se kertoo vahvaa kieltään siitä, että järjestötyön, vapaaehtoistoiminnan ja ammattityön yhdistelmänä voidaan rakentaa yhteiskunnan ja hätää kärsivien ihmisten kannalta hyvin merkittävä palvelurakenne. Totta kai tämäkin maksaa, mutta paljon, paljon vähemmän, kuin jos kaikki tämä työ tehtäisiin palkkatyönä, korostaa Lemmetyinen.   

Vapaaehtoistoimintaa on joskus kutsuttu hyväntekeväisyydeksi. RIKUssa ei ole kyse siitä.  

– Vapaaehtoistyön merkitys on paljon syvempi. Siinä on paljolti kysymys ihmisten halusta asettua toisen ihmisen rinnalle ja sitoutua sellaisen maailman rakentajaksi, jossa heikompaa autetaan eikä ketään jätetä, Lemmetyinen pohtii.  

– RIKUsta saatujen kokemusten myötä tiedämme, että apua hakevan ihmisen näkökulmasta on erityisen arvokasta saada apua joltakulta, joka ei teekään työtään palkan edestä. Sillä on ihan omanlaisensa klangi, hän jatkaa. 

Lemmetyisen mukaan 30-vuotias RIKU on menestystarina. Se on kertomus kekseliäisyydestä, luottamuksesta ja yhteistyöstä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kesken. Se on kertomus ihmisten halusta auttaa ja asettua kärsivän rinnalle.