Kirjoitus on julkaistu Iisalmen Sanomien Mielipide-palstalla 1.4.2023.

Suomalainen maahanmuuttokeskustelu on keskittynyt viime aikoina kahteen pääaiheeseen. Ensinnäkin maahanmuuttoa halutaan lisätä, jotta Suomessa voitaisiin turvata osaavan työvoiman saatavuus. Keskuskauppakamarin kyselyn mukaan 70 prosenttia yrityksistä kärsii osaaja ja työvoimapulasta, joten tarve on todellinen.

Toiseksi maahanmuuttoa halutaan lisätä, koska sillä voidaan vastata väestörakenteen muutokseen eli siihen, että suomalaisia syntyy liian vähän, jotta yhteiskunta olisi pitkällä tähtäimellä kestävällä pohjalla.

On totta, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa molempien yllä olevien asioiden ratkaisemiseksi. Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu, millaiseen yhteiskuntaan se johtaa, että haluamme tänne muualta tulijoita vain välineellisistä syistä?

Nykykeskustelu on myös polarisoitunut ja politisoitunut niin, että toisaalta maahanmuuttajat ovat meille välineitä omien kansallisten ongelmien ratkaisemiseksi ja yhtäältä heidät nähdään ongelmien luojana.

Ongelmakeskeistä ja välineellisestä lähestymistapaa hedelmällisempää olisi pohtia, miten yhteiskunnastamme tehtäisiin sellainen, että tänne haluttaisiin aidosti tulla.

Maahanmuuttaja ei voi olla vain väline talouden rattaissa,
vaan näkökulman pitää olla laajempi.

Maahanmuuttokeskustelu vaatii ravistelua ja arvopohjaista ihmiskäsitystä. Maahanmuuttaja ei voi olla vain väline talouden rattaissa, vaan näkökulman pitää olla laajempi.

Miten voisimme luoda sellaisen yhteiskunnan, jossa yhdenvertaisuus kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä toteutuu, ja jossa ymmärrämme muuttajien tulevan osaksi yhteiskuntaamme?

Tällaiseen maahan olisi varmasti tulijoita muualtakin ilman, että heitä tarvitsisi juuri houkutella. Varmasti moni haluaisi myös jäädä maahan, jonne kokee olevansa haluttu ja tervetullut.

Moni kaipaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.

Suomen valttikorttina on monen muuttajan mielestä turvallisuus ja monipuoliset sekä toimivat palvelut. Sen sijaan yhteisöllisyyttä ja osallisuutta moni kaipaa.

Etsiessämme ratkaisuja tulevaisuuteen tulisi meidän kiinnittää huomiota arkiseen elämään ja sen sujuvoittamiseen. Siihen, että muuttosyystä riippumatta tulijat saavat yhtä lailla tietoutta yhteiskunnasta, suomen kielen opetusta ja neuvontaa eri kotoutumisen tilanteissa.

Yhteisön moninaisuus lisää aidosti luovuutta ja sitä kautta kulttuurillista rikkautta, kuten myös taloudellista toimeliaisuutta sekä innovaatioita. Ei riitä, että otamme tänne ihmisiä korjaamaan yhteiskuntamme ongelmia, vaan heidät on otettava aidosti osaksi yhteisöjämme ja kohdattava ihmisiä, ei välineinä.

———————————————————-

Eija Teerineva on Setlementti Puijolan toiminnanjohtaja.
Katja Koponen on Puijolan kansainvälisen kohtaamispaikan Kompassin johtaja.