Kuka tavoittaa yksinäisen mielen?

Tavallinen tarina. Iso perhe. Paljon lapsia. Paljon elämää ympärillä. On koiria, kissoja ja kaikenlaisia menijöitä ja tekijöitä. On ollut jopa pihalla määkijöitä. Kaikki kiireisiä. Koirakin haukkuu minkä ehtii.

Äiti tekee ruokaa pieni lapsi kainalossaan, vieressä vähän isompi leikkii lattialla ja siitä seuraava on kutsunut koulukaverin kotiin tekemään läksyjä yhdessä. Joku soittaa pianoa. Yläkerrasta kuuluu viulun venyttelyä.

Lapsia viisi vai olikohan seitsemän. Touhua sitäkin enemmän. Vain yksi puuttuu.

Kympin tyttö

Sisaruksia isoja ja pieniä. Yksi siinä välissä. Kenties hän on se, jota on pienenä kehotettu olemaan reipas ja kiltti. Huolehtimaan itsestä ja muista. Pärjätä. Nyt hän on huolissaan kaverisuhteista ja yrittää pitää niistäkin huolen.

Itsenäistyminen on tämän lapsen kohdalla tapahtunut hämmästyttävän nopeasti. Koulu menee hyvin, on aina mennyt. Hän hoitaa läksyt, lukee kokeeseen, hoitaa pikkusisaruksia ja joskus tekee ruuankin koko porukalle. Kokeista tulee kymppejä ja seiska vetää mielen matalaksi.

”Olenko ollut sittenkään reipas, jos vain seiska tulee? Mitä äiti sanoo, suuttuuko isä?” Hän ei halua tuottaa pettymystä. Hän ei halua joutua kuulusteltavaksi. Ei aiheuttaa hämminkiä, joutua silmätikuksi.

Hän on omassa huoneessaan. Joka päivä. Mutta huomatuksi hänkin haluaisi tulla. Ja kuulluksi. Hän haluaisi päästä syliin. Edelleen.

Näkymätön Ninni?

Entä sitten kun ei pärjää. Kun ei ole reipas. Kaikki, vuosien yksinäinen uurastus ison perheen pyörteessä porautuneena syvälle kokemuksen rintaan. Säilöttynä sisimpään kaikki kommentit, kun vanhemmat puhuivat muista sisaruksista, eivätkä kuulleet, nähneet, kun yritti jotain sanoa tai näyttää.

Tämän lapsen paikka on aina ollut sivustaseuraajan penkillä. Ja tämän lapsen oma ymmärrys on laakea ja herkkä. Hän tietää, että vanhemmat ovat aina tehneet parhaansa, aina sen, minkä ovat osanneet.

Nyt kulman takana ihan lähellä on ahdistus ja masennus. Hän on yksin. Ja myös yksinäinen. Vaikka on aina yrittänyt tehdä hyvin, olla hyvä, saada näytettyä, että ohjeet on ymmärretty ja että on tehty oikein.

Hän oli sisaruksiinsa verrattuna jotain muuta, mutta sitä ei huomattu. Koska hän oli oppinut olemaan hiljaa ja näkymätön.

Yksinäisyyden kokemus

Sanakirja sanoo: ”Yksinäisyydellä tarkoitetaan ihmisen tilannetta, johon ensisijaisesti kuuluu subjektiivisesti koettu eristäytyneisyys. Tunnetilana yksinäisyys on positiivista vapaaehtoista tai negatiivista erossaolon kärsimistä.”

Sosiaalisten suhteiden puute aiheuttaa yksinäisyyttä. Emotionaalinen yksinäisyys on suhteellisen riippumatonta todellisista sosiaalisista verkostoista tai kontakteista. Ihmiset ovat erilaisia ja toiset kaipaavat enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin toiset.

Mutta jokainen kaipaa hyväksyntää ja palautetta siitä, että kelpaa sellaisena kuin on. Sillä yksinäisyys, se ettei tule huomatuksi ja kuulluksi, lisää masennuksen riskiä ja altistaa muille psyykkisille sairauksille. Yksinäisyys katsotaan usein jopa omaksi syyksi!

Hyvinvointi?

Hyvinvointikokemuksen rikastamisen tarpeellisuus on todettu yhteiskunnallisella tasolla asti. Tiedetään, että osallisuus ja kyvykkyys toimia näkyvänä ja kuuluvana yhteiskunnan jäsenenä lisää hyvinvointikokemusta, mutta entä yksinäiset, jotka kokevat yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä?

Kehittämishankkeessamme on ollut juuri niitä tyttöjä, jotka jäävät tarpeineen näkymättömiksi, koska ovat paitsi kilttejä, myös fiksuja ja pärjääviä. Tiedetään, että ihmiset tyytyvät vähään. Mutta mikä on tärkeää? Mikä on vaikuttavaa?

Tehdään yhdessä?

Kuuluminen johonkin on osallisuutta ja se lisää kyvykkyyden tunnetta, mikä lisää hyvinvointia. Mieluinen harrastus voi antaa mahdollisuuden löytää vertaisia kavereita ja onnistumisen kokemuksia. Se voi lisätä mahdollisuuksia tuoda omaa persoonaa esiin. Saada luottamusta suhteessa toisiin, saada varmuutta olla se mikä on. Saada elämään iloa!

Koululaiskysely (2020) toi esiin nuorten harrastustoiveita. Poikia kiinnosti sen mukaan edelleen mopot, pelit, parkour ja jalkapallo. Tyttöjen mielenkiinto kohdistui eniten kuvataiteisiin, ruuanlaittoon ja eläinharrastuksiin. Lienee lohdullista, että yhteistä ala- ja yläkoululaisilla oli kiinnostus ruuanlaittoon.

Suomen mallilla on tavoitteena tarjota jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus maksuttomaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Esimerkiksi ruuanlaittotaitojen oppiminen voisi tuoda ihmisiä yhteen arjessakin, jolloin hyvät vaikutukset kumuloituisivat.

Yhdessä olemisen ja tekemisen merkitystä ei voi liikaa korostaa ihmisen hyvinvointia tukevana ilmiönä, sillä hyvinvointi, jossa kukaan ei jää yksin, on kestävää!

Jaetut kokemukset yhdistävät

Lapsella on sisäsyntyinen tarve kiinnittyä turvalliseen aikuiseen ja jo vastasyntynyt matkii aikuisen ilmeitä. Jo ensimmäisen ikävuoden aikana alkaa muodostua kokemuksellista toisen puoleen kääntymistä.

Ihmisyyteen kuuluu kiinnostus toiseen ihmiseen. Jokainen lapsi tarvitsisi pysyvän aikuisen, johon muodostaa turvallinen kiintymyssuhde. Näillä suhteen muodostuksilla on kauaskantoiset vaikutukset, joita voi pysähtyä pohtimaan millä iällä tahansa.

Toimivassa vuorovaikutuksessa voi yrittää tavoittaa, mitä toisen käyttäytymisen takana on. Miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Olisi hyvä ymmärtää myös itseä vanhempana kaikkine tunteineen, ajatuksineen ja toiveineen.

Nuori saattaa olla poissaoleva ja vetäytyvä ja tiuskaista vihaisesti ohimennen muille jotain. Mutta hän ei välttämättä ole vihainen tai väsynyt. Sama käyttäytyminen voi pitää sisällään monenlaista. Tavoittaaksemme nuoren mieltä, on kyettävä pysähtymään ja pohtimaan, mistä mahtaa olla kyse nuoren mielessä.

Näissä tilanteissa on vanhempana tärkeää pysyä rauhallisena, eikä mennä toisen tunteeseen mukaan. Voi käydä ulkona, laskea mielessään sataan. Rauhallinen ilmapiiri antaa tilaa ja mahdollisuuksia. Turvallisuutta. Eikä lapsen tai nuoren negatiivisesta reaktiosta ole tarvetta kiirehtiä eteenpäin. Otetaan vastaan. Ollaan saatavilla.

Kirjoittaja: Marika Väärä, psykiatrisen hoidon sairaanhoitaja

MLL Lasten ja nuorten kuntoutussäätiö, Tyttö olet helmi! -toiminta
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Sinä olet arvokas -blogissa.