Köyhyys näkyy elinpiirin kaventumisena

16 / 05 / 2019 | Ajankohtaista, Kannanotot

Hallitustunnustelija Antti Rinne (sd) esitti eduskuntaryhmille kysymyksen: ”Mitkä eriarvoisuustekijät suomalaisessa yhteiskunnassa tunnistatte ja miten vähentäisitte eriarvoisuutta?”

Köyhyys oli keskeinen eri­arvoisuutta tuottava asia kaikkien puolueiden vastauksissa. Suomi onkin toistuvasti saanut moitteita perusturvan liian alhaisesta tasosta, ja köyhien määrä on viime hallituskauden aikana edelleen kasvanut. Köyhyys periytyy ja yhdistyy moniin muihin huono-osaisuutta ilmentäviin indikaattoreihin.

Puolueiden vastauksissa köyhyyttä kuvattiin vaikeuksina suoriutua jokapäiväisen arjen kustannuksista, kuten ruoasta, asumisesta ja lääkkeistä. Me Arvokas-ohjelmassa olisimme toivoneet, että puolueet olisivat tuoneet esiin myös köyhyyden vaikutuksia yksilön toiminta­kykyyn ja osallistumiseen.

Arvokas-ohjelma tähtää eri­arvoisuuden vähentämiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen. Työssämme näemme, että köyhyys on myös subjektiivinen kokemus. Se aiheuttaa yksinäisyyttä, ­häpeää ja syrjään vetäytymistä. Arjen elinpiirit kapeutuvat, kun liikkuminen, harrastaminen ja ihmisten tapaaminen estyvät ­sekä rahan puutteen että eristäytymisen vuoksi. Päivästä toiseen selviytyminen vie resursseja elämän pitkän aikavälin suunnittelusta. Unelmia paremmasta tulevaisuudesta on vaikeaa ylläpitää.

”Eriarvoisuus näkyy ennakoivissa asenteissa. Ei edes haluta kokeilla, olisiko ihmisestä ­johonkin muuhun kuin mikä ­hänen oletetaan olevan. Vaihto­ehdottomuus tarttuu myös ­ihmiseen itseensä, eikä pettymysten välttämiseksi uskalla edes unelmoida. Olemme siis usein eriarvoisia jo unelmoidessamme”, kuvaa Arvokas-ohjelmassa mukana oleva Kukunori ry:n Kulttuurikongi-hanke.

Köyhyys on myös eriytyneitä asuinalueita ja palveluita. Köyhien ja rikkaimpien arki tapahtuu eri maailmoissa, eivätkä erilaiset ihmiset kohtaa toisiaan. Tämä on omiaan luomaan ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä mielikuvia puolin ja toisin. On helpompi sortua vihapuheeseen ja jyrkkiin asenteisiin, kun toisenlaisista ihmisistä ei ole kokemusta. Luottamus yhteiseen yhteiskuntaan murenee, mikä näkyy sekä vetäytymisenä että yhä jyrkkenevinä politiikka­vaatimuksina.

Toivomme, että tuleva hallitus nostaa perusturvan tasoa ja suuntaa lisäksi kohdennettuja taloudellisia panostuksia kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Toivomme, että köyhyyden vähentämisen toimenpiteissä tunnistetaan myös köyhyyden kokemuksellisuus ja sen vaikutukset ihmisten osallistumisen mahdollisuuksiin. Toivomme päättäjiltä tahtoa ja viisautta kuulla köyhyyttä kokeneita ihmisiä toimenpiteitä valmistellessaan.

 

Teksti: Jenni Kallio

Kirjoittaja on Arvokas-ohjelman asiantuntija